Vettä - taivaalla ja taipaleen varrella

Vedettyämme hotellihuoneen verhot sivuun saimme ihastella syvänsinistä taivasta ja auringonpaistetta. Hetken. Aamiaisen jälkeen vuorossa oli vielä pieni kierros Lappeenrannan linnoitusalueella. Sen jälkeen hyppäsimme autoon ja lähdimme katsomaan keskustan lähellä olevan Myllysaaren uimarantaa tai uimalaitosta, kuten virallisempi nimitys kuuluu. Mutta - taivaan hanat aukesivat ja taisivat poksahtaa putketkin saman tien. Vettä tuli niin paljon, että melu kolotti korvia ja tuulilasista ei kauas katse kantanut. Salamakin välähti muutaman kerran. Rankkakuurot ovat kestäneet onneksi aina vain hetkisen ja pitkin päivää tulleet vesiropsahdukset ovat olleet vähäisiä. Eivät ole juuri haitanneet. Muutenkin päivän kulun kannalta kuurot ja pisaroinnit ovat ajoittuneet mallikkaasti - on aina oltu sisätiloissa, kun vettä on pisaroinut tai kunnolla vihmonut.

Tänä aamuna auton keula osoitti kohti Imatraa, Puumalaa, Savonlinnaa ja seuraavaa yöpymispaikkaa eli Joensuuta. Imatran "pakolliset" kohteet täytyi tietenkin nähdä: Valtionhotelli ja kosken kuohut. Pienen hetken jouduimme odottamaan sateen lakkaamista, mutta jälleen kuin sormen napsautuksesta taivas kirkastui. Koski kuohusi yllättävän vuolaana ja veden humina oli vahva. Varsinkin sllalta katsoen näky on vaikuttava, aina vaan.

Seuraavan siirtymän aikana kaatosadekuuroja tuli lisää, mutta Puumalan stopeilla tihkusi vain pikkuisen. Ruokailun ajan satoi rankastikin, mutta sen jälkeen pääsimme pienelle kävelylle ravintola Sahanlahden ympäristöön, Saimaan rannalle. Ravintola on perustettu entisen vesisahan ympärille jo vuonna 1765 ja nykyisin sen paikalla on matkailukeskus mökkeineen, juhlatiloineen ja ravintoloineen. Ruoka maistui ja autolle päästyämme sen takana tuprusi savusauna. Ja kyllä - autokin tuoksui tovin savusaunalle.

Puumalasta hurautimme Saimaan sydämeen Savonlinnaan. Kävelimme Olavinlinnan tuntumaan ja toviksi rantaraitille. Meistä kumpikin on käynyt Olavinlinnassa, joten sisään emme menneet. Mutta Kerimäen kirkon puolestaan katsastimme. Kirkko on valmistunut vuonna 1847 ja se on tilavuudeltaan Suomen suurin - kirkossa on tilaa n. 4000-5000 hengelle. 

Kerimäen kirkonkylältä koukkasimme vielä Punkaharjulle ja ajoimme läpi ehkä yhden Suomen komeimmista maisemareiteistä. Puruvesi ja Pihlajavesi avautuvat kummallekin puolen mäntyjen reunustamaa tietä. Tämä Salpausselän harju on kansallismaisemaa kauneimmillaan.

Illansuussa saavuimme Joensuuhun toivoen, että pääsemme ajoissa nukkumaan. Hotellin takapihalla on ravintola ja ravintolassa paikallinen Frederik pahoinpiteli Eppujen koko repertuaarin. Jokaisessa biisissä sama tempo ja sama yhden sävelen laulun tavoittelu. Piti ihan käydä kysymässä henkilökunnalta, kuinka myöhään saamme tästä laululinnun liverryksestä nauttia (ei ihan näillä sanoilla). Onneksemme musiikin pauhu loppui kello kymmeneltä. Hieman ennen sitä saavuimme takaisin iltakävelyltä Ilosaaresta, joka onkin takapenkkiläisen yllätykseksi aivan keskustan tuntumassa. Ja sus´ siunatkoon, mitä taidettakin näimme!

Jos sää suosii huomenna, kokka on kohti Kolia. Matka jatkuu edelleen kansallismaisemissa!