Kesätouhuja, juhannustansseja ja uusi työpaikka!

Nyt on iso uutinen. Takapenkkiläinen työllistyi noin parin kuukauden virallisen työttömyysjakson jälkeen. Kippis ja hurraa sille! Toki irtisanomisajan kanssa työttömänä on tullut oltua pidempään, mutta toisaalta koska vanhempien tilanne on jo itsessään työllistänyt kovasti ja toisaalta tanssi on täyttänyt ihanasti päiviä, kaiken täytyi mennä juuri näin! Olo on helpottunut ja uusi paikka vaikuttaa aivan erinomaiselta vaihtoehdolta. Puolin ja toisin, siltä tuntuu. Nyt vain odotamme jännityksellä Supon selvitystä ennen toimeen tarttumista. Toivottavasti ei mitään hämärähommeleita paljastu. Ei pitäisi ainakaan! Perjantai-iltapäivä oli mieluisa hetki tällaisen uutisen vastaanottamiselle ja onneksi juuri silloin sattui olemaan vielä lounastreffit ystävän kanssa, joten pääsimme juhlistamaan tilannetta saman tien.

Illemmalla lähdimme vielä mopoajelulle ja kävimme limpparilla Stansvikissä, jossa rantaravintola on avattu uudelleen. Alueella on käynnissä kova vääntö siitä, säilytetäänkö kartanon läheisyydessä ja sinne johtavan tien molemmin puolin oleva vanha, kaunis metsä- ja luontoalue. Ympärille on rakennettu valtavasti uusia taloja ja edelleen lisää on tuloillaan. Metsätietä ajellessa kieltämättä tuli sellainen olo, että metsän rauhoittaminen olisi suotavaa. Upeat, vanhat havu- ja lehtipuut ja metsäniityt hivelivät silmää.

Juhannuksen aikaan kävimme jo perinteisesti juhannustansseissa. Toinen vuosi putkeen! Seurana parasta mahdollista ystävävalioluokkaa. Oli todella perinteinen, suomalainen, pieni tanssilava - Vojakkalan lava. Alkuillasta ja heti tanssien alkuun paikalle tuli selkeästi oman kylän väkeä ja mökkiläisiä. Muutama tunti myöhemmin parketilla pyöri jo niin paljon hyväntuulista, kevyessä hiprakassa olevaa nuorempaa väkeä, että lähdimme hyvissä ajoin kotimatkalle. Tällainen aikataulu sopi erittäin hyvin. Ehdimme tanssia riittävästi, seurustella sopivasti eikä tarvinnut ihmispaljoudessa varoa varpaita. Oli siisti lava ja Patajätkä-orkesteri soitti jotakuinkin perinteistä lavamusiikkia. Kotiin ajellessa juhannusyön taivas loisti upeissa väreissä.

Turussakin olemme ehtineet piipahtaa ja koska säät ovat olleet tänä kesänä suotuisat, poikkesimme kotimatkalle pikku teiden kautta. Ja kuinkas ollakaan, päädyimme ihmettelemään Paimion parantolan aluetta. On näyttävä ja oman aikansa arkkitehtuuria hyvin kuvastava rakennuskokonaisuus ympärillä olevine puistoineen. Alvar Aallon henki näkyy vahvasti ja tänä päivänä parantolassa ja alueen eri rakennuksissa on mahdollista majoittua. Samoin parantolassa järjestetään opastettuja kierroksia, siellä voi lounastaa ja muutoinkin on erilaista tapahtumatarjontaa. Vaikuttava kokonaisuus kaiken kaikkiaan eli täytyy mennä myöhemmin kesällä visiitille. Meidän käydessämme ravintola ja rakennukset olivat jo menneet kiinni. 

Takapenkkiläinen koki ensimmäisen kerran elämässään huutokaupan kiihkeän atmosfäärin, kun menimme rakkaan juhannustanssiystäväpariskunnan kanssa Karjalohjan Seurantalolle ihka oikeaan irtaimiston huutokauppaan. Vähintäänkin jostakin kartanosta olivat kaikki kristallit, hopeat, antiikkihuonekalut, itämaiden matot ja muut arvotavarat lähtöisin. Uskomattoman hyväkuntoisia antiikkisia huonekalusarjoja myytiin pilkkahintaan, samoin raskaita ja isoja villamattoja. Kyllä jos olisi kartano, niin nyt olisi ollut, mitä huutaa! Oli hauska, kesäinen kokemus. Sittenhän me vielä ajelimme jonomuodostelmassa Fiskarsin alueelle tepastelemaan ja ruokailemaan. Ihan täydellinen suvipäivä.

Kesäiset kelit ovat suosineet mopoajelua ja juhannuksen aikaan ajelimme myös Lahteen ja pyörähdimme jäätelölle satama-alueelle. Kotikulmillakin on kurvailtu ja piipahdettu istuskelemassa yhdessä lempipaikoistamme eli Cafe Torpan rannassa. Kaivopuiston rantoja kierrellessä puolestaan on hyvä hetki ihastella Helsingin kauniita merimaisemia. Kävimme myös ihmettelemässä Jätkäsaareen ankkuroitunutta Ranskan maihinnousutukialus Mistralia. Kannella oli mm. helikoptereita ja liki 200 m pitkä laiva itsessään oli uljas näky.

Kotona on puuhasteltu kesähommeleita ja nyt kun takapenkkiläisen varsin raskaat rekrytointirumbat ovat takana päin, on aikaa ja energiaa keskittyä kaikkeen muuhun tässä elämässä. Rekryprosessi oli pitkä, haastava ja kärsivällisyyttä vaativa. Samaan aikaan oli käynnissä pari muutakin vastaavaa prosessia. Lopputulos oli paras mahdollinen. Nyt voi pihallakin puuhailla rauhassa - kuten kuski onkin jo tehnyt. Halkoja on pinoissa kuivumassa, joten eiköhän löylyjä saada heitellä tulevanakin talvena! Ihan oma pieni kissankelloniitty kukkii kauniisti ja muutkin kukkaset hehkuvat voimakkaissa väreissä. Perunanvarretkin puskevat pintaan. 

On kiva odotella kuskin kesälomaa. Tänä kesänä moporetket suuntautuvat kotimaahan. On hauskaa päästä pitkästä aikaa moikkaamaan ystäviä näin kesäaikaan. Ehkä ensi vuonna sitten taas mopon keula kohti ulkomaita!

120-vuotisjuhlat, täydellinen päivä!

Meistä kumpainenkin on täyttänyt tänä vuonna 60 vuotta. Millainen päivä meillä olikaan, kun juhlimme pyöreitä vuosia yhdessä ystäviemme kanssa! Niin paljon lämpöä, ystävyyttä, hyvää mieltä ja kuplivaa tunnelmaa, että tällä sielun ja sydämen ravinnolla pärjäämme pitkälle! Vietimme juhlat Marskin Majalla Lopella. Suosittelemme. Pari juhlatilaa, Marskin museo ja sauna sijaitsevat kauniissa kangasmaastossa Punelia-järven rannalla. Lisäksi alueella on muutakin historiallista katseltavaa metsäreittien varrella.

Juhlat olivat rennot ja paikka tarjosi juuri tällaisille juhlille hienot puitteet. Jokainen vieras sai omaan tahtiin tutustua alueeseen ja museoon, käydä saunassa ja uimassa, mutustella grillimakkaraa, jutustella tuttujen ja tuntemattomien kanssa ennen illalliselle siirtymistä. Kaikista sade-ennustuksista huolimatta päivä oli pilvipoutainen ja auringostakin pääsimme nauttimaan. Illan tullen järven pinta oli täysin tyyni ja liki keskikesän yö valoisa.

Ennen vieraiden saapumista ihana, rakas tuttavapariskunta oli apunamme, kun asettelimme luonnonkukkia koristeeksi lasipurkkeihin. Perjantai-illan vietimme kuskin kanssa lähiniityillä ja ojien pientareilla kuljeskellen. Saimme saaliiksi runsaasti kauniita luonnonkukkia ja ystävätär toi niitä vielä lisää. Hän oli myös ihan itse tehnyt meille uskomattoman kauniit kukkaseppeleet. Hieman meinasi niiskututtaa - oli niin kaunis ele.

Vieraat saapuivat iltapäivällä ja kaiken vapaamuotoisen ohjelman jälkeen siirryimme ravintolasaliin illalliselle. Takapenkkiläisen puhe oli pitkä ja polveileva. Jokainen mainittiin muodossa tai toisessa ja pitkäaikaisimpien tuttavien kohdalla muistojen ja rakkauden kyyneleitä ei mikään estänyt. Niin paljon hienoja ja koskettavia asioita on koettu ja käyty läpi. On aivan ihmeellistä, miten paljon upeita ihmisiä ja pitkäaikaisia ystäviä elämässämme on. Tällaisena hetkenä sen äärelle tulee oikeasti pysähdyttyä. Kiitollisuus on valtava. Vuolain kyynelvirta tuli tietenkin oman rakkaan kohdalla. Pelkästä onnesta tietenkin!

Ennen vieraiden saapumista otimme "hääkuvia". Ystäväpari auttoi tässäkin ja rouva vallan innostui järjestelmäkameran takana hääräämisestä, joten kuvia on suhteellisen riittävästi. Kiitos! Omanlaisena juhlavuosi on siinäkin mielessä, että hääjuhlistamme tuli toukokuussa kuluneeksi 10 vuotta ja nyt asetuimme samoissa hääasuissa Punelia-järven rannalle kuvattaviksi. Tästä juhlapäivästämme jäi siis monenlaisia hienoja muistoja.

Gebardi-bändin keulahahmo Visa "Samettiääni" Luttinen alias Nat Newborn huolehti illan musiikista yhdessä saman bändin basisti Pasin kanssa. Veikkaan, että jatkokeikkoja seuraa. Sen verran tykättyjä kaverit olivat. Ja ihan parasta oli se, että tämä vierasporukka myös tanssi sydämensä kyllyydestä! Kotimatkalle lähdimme sitkeimpien tanssijoiden kanssa sovitusti puolen yön aikaan.

Rakkaat, ihanat vieraamme - sydämellinen kiitos! Te loitte meille tuhat muistoa lisää ja olemme siitä ikuisesti kiitollisia. Kiitos myös hauskoista ja koskettavista kuvista, videoista, korteista ja muistamisista (mopon löpökolehti todellakin karttui)!

IHMISET, JUHLIKAA!! 💖