sunnuntai 28. joulukuuta 2025

Joulupukin joululuola on Lohjalla!

Joulun aikaan on levätty ja pikkuisen reissattu. Joulun alla kävimme pikavisiitillä Savossa rouvan vanhempia tervehtimässä ja samalla tilasimme hoitokotiin jouluaatoksi heille joulukukat. Yövyimme Kuopiossa rauhallisessa Lapland Hotellissa, joka on lähellä Kuopion toria. Juhlavuoden kunniaksi torilla oli astetta prameampi joulutori - ja torin joulukuusikin oli vielä pystyssä. Hannes-myrsky kaatoi 22-metrisen joulukuusen, joka oli kasvusijoillaan pysynyt pystyssä 85 vuotta. Torilla oli sieviä myyntikojuja ja runsaasti valokoristeita. Nautimme kaakaot ja sokeri-kanelimunkin pienessä tihkusateessa. Miten kaunista olisikaan ollut, jos maassa olisi ollut lumipeita.






Mutta tiesittekös sitä, että joulupukin joululuola sijaitsee Lohjalla? Tarkalleen 100 metrin syvyydessä Tytyrin elämyskaivoksessa! Syvyyksiin laskeudutaan hissillä ja siinä vaiheessa rouvan ahtaan paikan kammo alkoi ilmoitella itsestään. Hissistä kuljettiin oppaan jäljissä jonkinlaiseen aulaluolaan ja seurasi aivan liian pitkä opastus luolaston reitteihin. Syvähengittelyllä ja mielen rauhoittelutekniikoilla ahdistus pikkuisen hellitti, kun pääsimme eteenpäin hieman tilavampaan kallioluolaan. Aika mielenkiintoinen kohde. Kaivoksen historiaa kerrotaan pitkin reittiä ja vanhaa rekvisiittaa on sijoiteltu sinne tänne. Yhdessä kohtaa voi juuri ja juuri nähdä valon kajon maan päältä, pitkän kuilun päädystä.






Tytyrin kaivoksesta louhitaan kalkkia vielä tänäkin päivänä. Louhinta on alkanut Tytyrin alueella jo vuonna 1897. Nykyisin louhinta tapahtuu Nordkalkin toimesta 370 metrin syvyydessä. Elämyskaivoksessa on voinut vierailla vuodesta 1988 alkaen. Oma yksityiskohtansa on sekin, että Kone testaa Tytyrin maanalaisessa yli 300 metrin kaivoskuilussa. Koneen hissillä posottelimme kaivoksen uumeniin ja sieltä takaisin ylös. Takaisin tullessa seura oli parasta mahdollista, kun joulupukki matkasi kanssamme. Jouluteema sopi yllättävän hyvin kaivoksen uumeniin ja loi kylmän kiven keskelle lämpöistä tunnelmaa.



Ennen joulua vietimme pikkujoulua ystäviemme kanssa Karjaan suunnalla. Söimme massut täyteen paikallisessa ravintolassa ja jatkoimme tietysti herkuttelua vielä heidän tunnelmallisessa kodissaankin. Jouluruokia on tullut nautittua riittävästi ihan ilman omia kokkailujakin. Lounaspaikat tarjosivat ennen joulua jouluisia herkkuja ja kun työporukan ja ystävien kanssakin kävimme lounaalla ja ruokailemassa, tarjolla oli tietenkin joulupöperöt. Tapaninpäivänä kävimme katselemassa Espan jouluvalaistusta ja tietenkin samalla reissulla poikkesimme tutkimaan myös Stockmannin perinteisen jouluikkunan. Teemana oli tällä kertaa Muumit ja ikkuna oli huomattavasti rauhallisempi kuin yleensä. Soma kuitenkin!


Tihkuisesta ja harmaasta säästä huolimatta olemme hieman myös ulkoilleet ja joskus polun varressa odottaa sydämellinen näky. Luonnon oma, upea sammalsydän.


Rouvalla alkaa huomenna työhommelit ja kuski jatkaa vielä lomailua. Vapaapäivien katkaisemia viikkoja on vielä pari jäljellä ja sen jälkeen alkaa taas tasaisempi arki. Ja tanssahtelut myös!

Iloista, kuplivaa vuodenvaihdetta ja onnen täyttämää vuotta 2026!


Rinnakkaiselämässä kaikki hyvin: Rintasyöpäpäiväkirja

tiistai 16. joulukuuta 2025

Ja niin joulu(kuu) joutui...

Kun maas ei oo hankea, on luonto varsin ankea. Mutta ei vaivuta synkkyyteen eikä ikävään, vaan ainakin jo ajatuksissa nautitaan joulun ajan rauhasta. Ainoastaan sellaista olisi nyt toivomuslistalla. Sen verran vikkelästi vierähti syksy ja alkutalvi, että nyt olisi autuasta hetki hengähtää. Kumpaisellakin on ollut töissä varsin haastava ja kiireinen syksy ja vaikka tanssi ja muu elämän tohina ovat tuoneet vaihtelua, ajattelimme hetkeksi vetäistä henkeä myös tanssiparketilla pyörähtelystä. Tosin siellähän ne tammikuun kisat jo kolkuttelevat kulman takana...



Sinällään on ihanaa, että elämä on rikasta arkea täynnä eikä minkäänlaista suurempaa murhetta tai draamaa. Rouvakin sai työpaikalta pienen bonuspalkkion kollegoiden palautteen ja esimiehen havaintojen pohjalta. Tuntui mukavalta, että ahkerointi on noteerattu. Arkista touhua on myös se, että välillä kuski heittää haalarit päälle ja korjaa autoja katsastuskuntoon. Seuraava ajopeli näyttää kuvassakin olevan jo jonossa...


Kuusi on ehditty sentään jo koristella ja muutenkin koti laittaa jouluiseksi. Aika pitkälle joulukuu tosi ehti ennen kuin joulutonttuset ja punaiset liinat löysivät paikkansa. Eilen paistoimme joulutortut ja -piparit ja vieläkin tuoksuu koko koti piparille. 


Ennen joulutaukoa ehdimme kisata parit kilpailut uudessa kilpaluokassamme yhden viikonlopun aikana. Hieman koville otti fyysisesti, mutta saimme kaulaan sen verran kilisevää, että maksoi vaivan. Ensimmäisiin kisoihin menimme ajatuksella, että katsotaan, millaista uudessa luokassa on kisata. Sijoitukset olivat latinalaisissa 3. ja vakioissa 2. Seuraavana päivänä jo sitten voitimmekin molemmat luokat. Ei huono, sanoisi eräskin Jorma.


Tanssiseura järjesti viikonloppuna mukavat joulujuhlat ja viime viikolla hieman hassuttelimme oman ryhmämme kanssa, kun kiitimme valmentajiamme menneestä kaudesta. Kuski on luvannut Niina-valmentajallemme letun jokaisesta väärästä kanta-askeleesta, joten pidimme koko ryhmällemme lettukestit. Oli ilmeisen hauska ja tykätty yllätys. Helena-valmentajalle puolestaan ostimme 15 pitkää, punaista ruusua ja lauloimme Oi, kuusipuu -laulun uusin sanoituksin (Oi, Helena). Ryhmähenki on Blue & Whitessa tällä hetkellä erityisen hyvä ja treeneihin on aina kiva mennä. Yksityistunteja olemme ottaneet Kuopion tanssi-ihmeiltä Markulta ja Disalta.



Pian on tiedossa joululoma. Piipahdamme ensin Savossa rouvan vanhempia ja veljeä moikkaamassa ja sitten vain olemme. Siinä joulusuunnitelmamme. Loppukevennykseksi kerrottakoon, että kuskista kehkeytyi menestyksen myötä melkoinen latinomacho. Meinasi kisapaikalla riehaantua ja riisua paidan päältään! Tai no, ainakin avata napit napaan asti.


Rentouttavaa ja rauhaisaa joulun aikaa,
valoa ja iloa vuoteen 2026! 💖


torstai 6. marraskuuta 2025

Lokakuun puolen välin paikkeilla suosikkiartistimme Visa Luttinen esiintyi kokoonpanollaan Visa & Vokaalit Piilo-ravintolassa Hietalahden kauppahallissa. Juhlistimme ystävien kanssa elämää ja kuuntelimme samalla evergreenejä ja muita mukavia, tuttuja kappaleita. Tunnelmallinen Piilo on käymisen arvoinen paikka ja ruoka on aina hyvää. Olen tainnutkin mainita, että siellä on tarjolla myös suuri valikoima itse tehtyjä jäätelöitä. On namia! Oli hauska ja rento ilta ihanien ystävien seurassa. Koska veriappelsiinijäätelöä ei ollut tällä kertaa tarjolla, pirtsakka vaihtoehto löytyi limoncello-jäätelöstä.



Toiset ihanat ja rakkaat ystävämme puolestaan houkuttelivat Peacock-teatteriin katsomaan Kari Hotakaisen kirjoittamaa näytelmää ”Kirjamessut eli haastattelu, joka meni päin helvettiä”. No, koska olemme käyneet pariin otteeseen katsomassa näytelmän, jonka nimi on ”Näytelmä, joka menee pieleen”, päättelimme, että naurua on tiedossa. Ja niin oli. Suorastaan piinallista katsottavaa Toimittajan maneerit olivat tunnistettavia. Samoin hämillään olevan haastateltavan. Ja riitelyksihän homma lopulta äityi. Ria Kataja ja Pekka Strang kannattelivat hyvin näytelmää kahden näyttelijän voimin. Ja kyllähän Hotakaisen kynän käyttöön voi luottaa.


Halloweenkin oli ja meni. Juhla sinällään ei kovin paljon liikauta, mutta lähistöllämme on Villa Smeds -niminen juhlatila liki maalaismaisissa maisemissa peltojen reunalla ja sieltä kajasti iltojen hämärtyessä kauniit valot. Naapuripariskunta, sieltä aidan takaa, kysyi, lähtisimmekö iltakävelylle kauheuksia katsomaan. Olimme miettineet ihan samaa eli olimme aikeissa pyytää heidät seuraksi. Lämmintä päälle siis ja hissun kissun tepastelemaan. Juhlatilan ympärillä on suurehko puisto- ja piha-alue erilaisine rakennuksineen ja viikon kestäneeseen Halloween-teemaiseen tapahtumaan oli satsattu todella paljon. Oli valoa, musiikkia, rekvisiittaa, discoa (taas tanssittiin!), kauhua, purtavaa & juomaa. Pellolle oli laskeutunut luurangon ohjaama pienkone ja hautausmaakin löytyi. Paljon oli nähty vaivaa ja varmasti rekkakaupalla oli kuskattu rekvisiittaa pihamiljööseen. 








Hui, hui - Halloween-teema näkyi myös Tapanilan urheilukeskuksessa, jossa käymme treenaamassa tanssia. Siellä oli koko vastaanoton alue somistettu aiheen mukaisesti ja luuranko tervehti ensimmäisenä kahvilankin puolella. Tapanilan urheilukeskus panostaa aina erilaisten juhlapyhien aikaan somistukseen. Sama teema näkyy myös keilahallin puolella ja siellä järjestettävissä tapahtumissa. Jo pelkillä valoilla saa hienosti loihdittua tietynlaista tunnelmaa.

Kuskin perinteikäs metsästysseura täytti 70 vuotta ja sitähän juhlittiin perusteellisesti peijaisissa Hämeenkylässä sijaitsevassa Nuorisoseurantalo Bygårdissa. Juhlatoimikunta oli somistanut tilan hienosti teeman mukaisesti: oli paljon valokuvia seuran historiasta pyykkipojilla ripustettuna maastokuvioverkkoihin, kynttilöitä ja havuja oli aseteltu pöytiin koivusta sahattujen puiden päälle ja paljon muuta aiheeseen liittyvää rekvisiittaa oli ripoteltu sinne tänne. Martat hoitivat ruokapuolen ja kuten odottaa voi, oli herkullista ruokaa! Ruokailun jälkeen tanssimme railakkaasti livemusiikin tahtiin ja oli niin hauskaa, että pöytäseuranamme olivat ihanat ystävämme. Ainakin tämä rouva viihtyi huomattavasti paremmin, kun vastapäätä istui hauska ystävätär. Rouva muuten tanssi sekä ystävättären että erään toisen naisvieraan kanssa. Naisparan mies ei päässyt millään jenkan tahtiin, joten hän pyysi tätä rouvaa kanssaan tanssimaan. Muuten meni hyvin, mutta pyörähdykset lähtivät milloin mihinkin suuntaan. Hyvin silti selvittiin. Ystävätär puolestaan sai opetusta mm. cha chassa ja pyörremyrskyn lailla etenevää vientiä humpassa (kommentoi joku mies tanssiparketilla). Oli hauskaa! Ja tanssikenkämme herättivät ansaittua huomiota enemmän kuin osasimme odottaa.




Marraskuu ja harmaa kausi ovat täällä. Mieli on kuitenkin valoisa ja rauhallinen. Juuri nyt kaikki on hyvin. (https://rintasyopapaivakirja.blogspot.com/)


sunnuntai 28. syyskuuta 2025

Syksyn tullen työtä ja tanssia

Välillä meinaa tanssikin käydä työstä - ainakin jos tanssiin käytettyjä tuntimääriä lasketaan! Mutta kun se vaan on NIIN ihana harrastus. Koska kesän aikana kaikkien kahdeksan tanssin koreografiat menivät uusiksi, on jo pelkästään niissä ollut opiskeltavaa, mutta sen lisäksi olemme ottaneet pitkästä aikaa yksityistunteja ryhmävalmennusten lisäksi, joten kyllä ovat tanssijalat vipattaneet. Lisäksi olimme seuran järjestämien kisojen talkoojoukoissa pari viikkoa sitten. Sekin on hauskaa puuhaa ja me-henki kasvaa, mutta kieltämättä talkoopäivät ovat varsin pitkiä ja niistä toipumiseen menee aina tovi. Varsinaisena kisapäivänä kuskin kainaloon pyrähti ihana Disa Kortelainen ja valmentajamme Markku Hyvärinen oli paikalla "kännykässä".





Kuski päätti kesän Ruka-reissullamme, että ensi kesänä tai syksynä hän haluaa kiertää Ison Karhunkierroksen ja sen myötä on syystarjouksista löytynyt retkitelttaa, patjaa, tyynyä, makuupussia ja muuta varustetta. Rouva puolestaan saattaa viettää Rukan maisemissa mukavan hotelliloman.. Kuski testasi retkimajoituksen pihallamme ja hyvin kuulemma uni maistui, vaikkei lämmintä tainnut olla kuin vähän päälle kymmenen astetta. Rouvalle ei olisi riittänyt edes arktiset olosuhteet kestävä makuupussi. On tullut nuorempana testattua ja näin on!


Elokuun lopulla käväisimme Taalintehtaalla. Ystävät tiesivät siellä olevan Ullmans´ Villa -nimisen kahvilaravintolan ja kuulkaas, jos joskus siellä päin liikutte, käykääpä ihmettelemässä v a l t a v a a kakkuvalikoimaa. Aivan ihastuttavassa vanhassa talossa on majoituspaikkoja, ravintola ja terassi ja sisustus on rönsyilevän runsas. Palvelu oli hyvää ja rentoa ja paikka on monin tavoin käymisen arvoinen. Ulkona ystävien suloinen koiruli piti kuskinkin leikkimielellä. Muutoin Taalintehtaalla oli varsin hiljainen kyläraitti, kun kävimme herkuttelun päälle iltakävelyllä. Tosin yhdessä pienessä pubissa oli alkamassa metallimusan "festarit". Paikalla näytti olevan kourallinen ihmisiä iltayhdeksän jälkeen, joten mitään massiivista festarimeininkiä ei tainnut olla tiedossa. 



Syyskuun alkupuolella ajelimme lämpimänä päivänä Ruoholahteen ja kävelimme sieltä merenrantaa pitkin lounastamaan Hiezu-ravintolaan Hietaniemen uimarannan tuntumaan. Takaisin kuljimme Hietaniemen hautausmaan kautta. Ihmettelimme sotilaiden hurjan suurta määrää alueella. Kadeteilla oli käynnissä Helsinkiin tutustumispäivä ja he sattuivat juuri tuolloin olemaan hautausmaalla ja kokoontuivat marssimaan takaisin Santahaminaan. Näimme siten sattumalta varsin näyttävän järjestäytymisen ja marssiin lähtemisen. Näinä maailmantilan päivinä oli aika arvokas, ajatuksia herättävä ja pysäyttävä näky.





Mopoilemaankin olemme vielä päässeet syyskuun aikana. Ja silloinhan kaupunkipiipahdus tapahtuu tietenkin Hietalahden kauppahallin Piilo-ravintolaan. Maailman parasta veriappelsiinijäätelöä. Maistakaa vaikka!


Tänä viikonloppuna on syyssää hellinyt ja aurinko suorastaan lämmittänyt! Niinpä päätimme eilen viettää rauhallisen päivän luonnossa. Ajelimme Evon retkeilyalueelle ja liikuskelimme luontopoluilla verkkaiseen tahtiin. Kiersimme pari pientä järveä, kuski poimi puolikoita, rouva rauhoittui rannoilla järven pintaa tuijotellen ja mustikoita popsien. Välillä istuimme kiven päälle Jaffaa juomaan. Että voi joskus iso ilon tunne tulla pienistä asioista! Jo pelkkä metsän tuoksu tuntui hyvältä ja ihan oikeat metsäpolut saivat ajatukset keskittymään vain seuraavaan askeleeseen. Teki mielelle todella hyvää. 




Ps. Rinnakkaiselämässä kaikki enemmän kuin hyvin! https://rintasyopapaivakirja.blogspot.com/