Ja niin joulu(kuu) joutui...

Kun maas ei oo hankea, on luonto varsin ankea. Mutta ei vaivuta synkkyyteen eikä ikävään, vaan ainakin jo ajatuksissa nautitaan joulun ajan rauhasta. Ainoastaan sellaista olisi nyt toivomuslistalla. Sen verran vikkelästi vierähti syksy ja alkutalvi, että nyt olisi autuasta hetki hengähtää. Kumpaisellakin on ollut töissä varsin haastava ja kiireinen syksy ja vaikka tanssi ja muu elämän tohina ovat tuoneet vaihtelua, ajattelimme hetkeksi vetäistä henkeä myös tanssiparketilla pyörähtelystä. Tosin siellähän ne tammikuun kisat jo kolkuttelevat kulman takana...

Sinällään on ihanaa, että elämä on rikasta arkea täynnä eikä minkäänlaista suurempaa murhetta tai draamaa. Rouvakin sai työpaikalta pienen bonuspalkkion kollegoiden palautteen ja esimiehen havaintojen pohjalta. Tuntui mukavalta, että ahkerointi on noteerattu. Arkista touhua on myös se, että välillä kuski heittää haalarit päälle ja korjaa autoja katsastuskuntoon. Seuraava ajopeli näyttää kuvassakin olevan jo jonossa...

Kuusi on ehditty sentään jo koristella ja muutenkin koti laittaa jouluiseksi. Aika pitkälle joulukuu tosi ehti ennen kuin joulutonttuset ja punaiset liinat löysivät paikkansa. Eilen paistoimme joulutortut ja -piparit ja vieläkin tuoksuu koko koti piparille. 

Ennen joulutaukoa ehdimme kisata parit kilpailut uudessa kilpaluokassamme yhden viikonlopun aikana. Hieman koville otti fyysisesti, mutta saimme kaulaan sen verran kilisevää, että maksoi vaivan. Ensimmäisiin kisoihin menimme ajatuksella, että katsotaan, millaista uudessa luokassa on kisata. Sijoitukset olivat latinalaisissa 3. ja vakioissa 2. Seuraavana päivänä jo sitten voitimmekin molemmat luokat. Ei huono, sanoisi eräskin Jorma.

Tanssiseura järjesti viikonloppuna mukavat joulujuhlat ja viime viikolla hieman hassuttelimme oman ryhmämme kanssa, kun kiitimme valmentajiamme menneestä kaudesta. Kuski on luvannut Niina-valmentajallemme letun jokaisesta väärästä kanta-askeleesta, joten pidimme koko ryhmällemme lettukestit. Oli ilmeisen hauska ja tykätty yllätys. Helena-valmentajalle puolestaan ostimme 15 pitkää, punaista ruusua ja lauloimme Oi, kuusipuu -laulun uusin sanoituksin (Oi, Helena). Ryhmähenki on Blue & Whitessa tällä hetkellä erityisen hyvä ja treeneihin on aina kiva mennä. Yksityistunteja olemme ottaneet Kuopion tanssi-ihmeiltä Markulta ja Disalta.

Pian on tiedossa joululoma. Piipahdamme ensin Savossa rouvan vanhempia ja veljeä moikkaamassa ja sitten vain olemme. Siinä joulusuunnitelmamme. Loppukevennykseksi kerrottakoon, että kuskista kehkeytyi menestyksen myötä melkoinen latinomacho. Meinasi kisapaikalla riehaantua ja riisua paidan päältään! Tai no, ainakin avata napit napaan asti.

Rentouttavaa ja rauhaisaa joulun aikaa,

valoa ja iloa vuoteen 2026! 💖