Tänään rouva lepuutti jalkojaan ja kuski kävi kulkemassa reippaan 10 kilometrin lenkin, Pyhän Jyssäyksen. Mainittakoon vielä kerran, että helle on edelleen pakahduttava! Tänään tuntui helpottavalta, kun välillä auringon peitti taivaalla harhailevat pilvet ja lyhyt vesikuuro raikasti hetkeksi ilmaan. Pyhän Jyssäys -reitillä oli ollut paljon pyöräilijöitä - heistä osa käytökseltään kohteliaita, mutta osa puolestaan oli hurjastellut toisista juurikaan piittaamatta. Pelottavaa. Todella paljon täällä on maastopyöräreittejä ja pyörävuokraamotoimintaa ja jotkut huimapäät viipottavat menemään hurjaa vauhtia. Kuskin eväät reitin varrella ja sen jälkeen olivat väreiltään varsin yhteneväiset. Yleisesti ottaen hillat ja mustikat ovat viittä vaille kypsiä aurinkoisilla paikoilla, joten kuskin hillasaalis on tähän aikaan varsin hyvä!
Aikansa kuluksi rouva suuntasi kohti Kuusamoa ruokakauppaostoksille ja hieman Pentikin tuotteita hypiselemään. Eilisen ravintolan omistajarouva kehui, kuinka hirmuiset alennukset Kuusamon Pentikissä on ja kertoi hieman huiputtaneensa puolisoaan laittamalla ostoksia sisäkkäin, ettei totuus paljastuisi. Pussukoita ja paljon muuta kaunista tavaraa oli toki tarjolla hyvillä alennuksilla, mutta mitään tarpeellista ostettavaa ei ollut mielessä, joten suunta kävi ruokakaupan puolelle. Sekä mennessä että tullessa 5-tiellä oli ruuhkaa useampaan otteeseen.
Iltapäivällä lähdimme vielä ajamaan Kartanokahvila Korpihillaan Posion puolelle. Niin sievä paikka! Poiketkaa, kun täällä päin liikutte. Kartanon omistaja on muuttanut Lappiin ketään sieltä tuntematta ja keskelle ei-mitään 90-luvulla ja perustanut myymälän, leipomon, juhlatilan, puutarhan ja Lapin luonnon raaka-aineista valmistettavan tuotesarjan (mm. ensimmäinen kotimainen alkoholiton kuohuviini Kuohuva kuusenkerkkä). Sitkeydellä ja vahvalla visiolla hän on luonut aivan oman kauniin ja niin idyllisen kokonaisuuden, että mielikin rauhoittui kaikkia yksityiskohtia ja miljöötä katsellessa. Uskomattominta on se, mitä sukututkimuksessa on käynyt ilmi. Omistajan vuonna 1739 syntynyt kantaäiti on syntynyt tismalleen samassa Tolvankylässä, jos paikan omistaja nyt asuu. Onko ihmeellistä? No, kyllä on!
