Joulupukin joululuola on Lohjalla!

Joulun aikaan on levätty ja pikkuisen reissattu. Joulun alla kävimme pikavisiitillä Savossa rouvan vanhempia tervehtimässä ja samalla tilasimme hoitokotiin jouluaatoksi heille joulukukat. Yövyimme Kuopiossa rauhallisessa Lapland Hotellissa, joka on lähellä Kuopion toria. Juhlavuoden kunniaksi torilla oli astetta prameampi joulutori - ja torin joulukuusikin oli vielä pystyssä. Hannes-myrsky kaatoi 22-metrisen joulukuusen, joka oli kasvusijoillaan pysynyt pystyssä 85 vuotta. Torilla oli sieviä myyntikojuja ja runsaasti valokoristeita. Nautimme kaakaot ja sokeri-kanelimunkin pienessä tihkusateessa. Miten kaunista olisikaan ollut, jos maassa olisi ollut lumipeita.

Mutta tiesittekös sitä, että joulupukin joululuola sijaitsee Lohjalla? Tarkalleen 100 metrin syvyydessä Tytyrin elämyskaivoksessa! Syvyyksiin laskeudutaan hissillä ja siinä vaiheessa rouvan ahtaan paikan kammo alkoi ilmoitella itsestään. Hissistä kuljettiin oppaan jäljissä jonkinlaiseen aulaluolaan ja seurasi aivan liian pitkä opastus luolaston reitteihin. Syvähengittelyllä ja mielen rauhoittelutekniikoilla ahdistus pikkuisen hellitti, kun pääsimme eteenpäin hieman tilavampaan kallioluolaan. Aika mielenkiintoinen kohde. Kaivoksen historiaa kerrotaan pitkin reittiä ja vanhaa rekvisiittaa on sijoiteltu sinne tänne. Yhdessä kohtaa voi juuri ja juuri nähdä valon kajon maan päältä, pitkän kuilun päädystä.

Tytyrin kaivoksesta louhitaan kalkkia vielä tänäkin päivänä. Louhinta on alkanut Tytyrin alueella jo vuonna 1897. Nykyisin louhinta tapahtuu Nordkalkin toimesta 370 metrin syvyydessä. Elämyskaivoksessa on voinut vierailla vuodesta 1988 alkaen. Oma yksityiskohtansa on sekin, että Kone testaa Tytyrin maanalaisessa yli 300 metrin kaivoskuilussa. Koneen hissillä posottelimme kaivoksen uumeniin ja sieltä takaisin ylös. Takaisin tullessa seura oli parasta mahdollista, kun joulupukki matkasi kanssamme. Jouluteema sopi yllättävän hyvin kaivoksen uumeniin ja loi kylmän kiven keskelle lämpöistä tunnelmaa.

Ennen joulua vietimme pikkujoulua ystäviemme kanssa Karjaan suunnalla. Söimme massut täyteen paikallisessa ravintolassa ja jatkoimme tietysti herkuttelua vielä heidän tunnelmallisessa kodissaankin. Jouluruokia on tullut nautittua riittävästi ihan ilman omia kokkailujakin. Lounaspaikat tarjosivat ennen joulua jouluisia herkkuja ja kun työporukan ja ystävien kanssakin kävimme lounaalla ja ruokailemassa, tarjolla oli tietenkin joulupöperöt. Tapaninpäivänä kävimme katselemassa Espan jouluvalaistusta ja tietenkin samalla reissulla poikkesimme tutkimaan myös Stockmannin perinteisen jouluikkunan. Teemana oli tällä kertaa Muumit ja ikkuna oli huomattavasti rauhallisempi kuin yleensä. Soma kuitenkin!

Tihkuisesta ja harmaasta säästä huolimatta olemme hieman myös ulkoilleet ja joskus polun varressa odottaa sydämellinen näky. Luonnon oma, upea sammalsydän.

Rouvalla alkaa huomenna työhommelit ja kuski jatkaa vielä lomailua. Vapaapäivien katkaisemia viikkoja on vielä pari jäljellä ja sen jälkeen alkaa taas tasaisempi arki. Ja tanssahtelut myös!

Iloista, kuplivaa vuodenvaihdetta ja onnen täyttämää vuotta 2026!

Rinnakkaiselämässä kaikki hyvin: Rintasyöpäpäiväkirja

Ja niin joulu(kuu) joutui...

Kun maas ei oo hankea, on luonto varsin ankea. Mutta ei vaivuta synkkyyteen eikä ikävään, vaan ainakin jo ajatuksissa nautitaan joulun ajan rauhasta. Ainoastaan sellaista olisi nyt toivomuslistalla. Sen verran vikkelästi vierähti syksy ja alkutalvi, että nyt olisi autuasta hetki hengähtää. Kumpaisellakin on ollut töissä varsin haastava ja kiireinen syksy ja vaikka tanssi ja muu elämän tohina ovat tuoneet vaihtelua, ajattelimme hetkeksi vetäistä henkeä myös tanssiparketilla pyörähtelystä. Tosin siellähän ne tammikuun kisat jo kolkuttelevat kulman takana...

Sinällään on ihanaa, että elämä on rikasta arkea täynnä eikä minkäänlaista suurempaa murhetta tai draamaa. Rouvakin sai työpaikalta pienen bonuspalkkion kollegoiden palautteen ja esimiehen havaintojen pohjalta. Tuntui mukavalta, että ahkerointi on noteerattu. Arkista touhua on myös se, että välillä kuski heittää haalarit päälle ja korjaa autoja katsastuskuntoon. Seuraava ajopeli näyttää kuvassakin olevan jo jonossa...

Kuusi on ehditty sentään jo koristella ja muutenkin koti laittaa jouluiseksi. Aika pitkälle joulukuu tosi ehti ennen kuin joulutonttuset ja punaiset liinat löysivät paikkansa. Eilen paistoimme joulutortut ja -piparit ja vieläkin tuoksuu koko koti piparille. 

Ennen joulutaukoa ehdimme kisata parit kilpailut uudessa kilpaluokassamme yhden viikonlopun aikana. Hieman koville otti fyysisesti, mutta saimme kaulaan sen verran kilisevää, että maksoi vaivan. Ensimmäisiin kisoihin menimme ajatuksella, että katsotaan, millaista uudessa luokassa on kisata. Sijoitukset olivat latinalaisissa 3. ja vakioissa 2. Seuraavana päivänä jo sitten voitimmekin molemmat luokat. Ei huono, sanoisi eräskin Jorma.

Tanssiseura järjesti viikonloppuna mukavat joulujuhlat ja viime viikolla hieman hassuttelimme oman ryhmämme kanssa, kun kiitimme valmentajiamme menneestä kaudesta. Kuski on luvannut Niina-valmentajallemme letun jokaisesta väärästä kanta-askeleesta, joten pidimme koko ryhmällemme lettukestit. Oli ilmeisen hauska ja tykätty yllätys. Helena-valmentajalle puolestaan ostimme 15 pitkää, punaista ruusua ja lauloimme Oi, kuusipuu -laulun uusin sanoituksin (Oi, Helena). Ryhmähenki on Blue & Whitessa tällä hetkellä erityisen hyvä ja treeneihin on aina kiva mennä. Yksityistunteja olemme ottaneet Kuopion tanssi-ihmeiltä Markulta ja Disalta.

Pian on tiedossa joululoma. Piipahdamme ensin Savossa rouvan vanhempia ja veljeä moikkaamassa ja sitten vain olemme. Siinä joulusuunnitelmamme. Loppukevennykseksi kerrottakoon, että kuskista kehkeytyi menestyksen myötä melkoinen latinomacho. Meinasi kisapaikalla riehaantua ja riisua paidan päältään! Tai no, ainakin avata napit napaan asti.

Rentouttavaa ja rauhaisaa joulun aikaa,

valoa ja iloa vuoteen 2026! 💖