Piipahdus Posiolla Pentikillä

Tänään olemme viettäneet liikunnan osalta leppoisan päivän. Yllättävän vähän kolotusta ja kipuja on jaloissa patikointipäivien jäljiltä. Helle täällä ei helpota - joka päivä paukkuvat uudet lämpölukemat. Tänään auton mittari näytti + 32 astetta. Ilma on aivan seisovaa ja kun viileästä kaupasta astuu ulos, tunne on sama kuin etelän lomakohteeseen lentokoneesta astuessa. Jos käy tuulenvire, se ei viilennä yhtään. Lähdimme puolen päivän tietämissä ajelemaan kohti Posiota ja Anu Pentikin elämäntyötä. Posiolla on kulttuurikeskus Pentik-mäki, jossa on Pentik-tuotteiden myymälä, ravintola, galleria, museo ja vintage-myymälä. Keramiikkatehdas on aivan kulttuurikeskuksen vieressä. Jos Korpihillan omistajanainen on luonut oman menestyksensä tyhjästä, Anu Pentik on toinen tyhjästä ponnistanut ja visioihinsa uskonut nainen. Posion kunta on omalta osaltaan kiitettävästi tukenut Pentik-kulttuurikeskuksen toimintaa ja sen edelleen kehittämistä.

Pentik-mäeltä pois ajelessamme näimme tietysti taas poroporukoita. Osa niistä taitaa kuvitella itsestään hieman liikoja. Kävelevät onnettomat aivan suoraan auton nokkaa päin ja väistävät hyvin vaivalloisesti aivan viime tingassa. Välillä matkan eteneminen on hidasta. Tänään näimme poron, jolla oli uskomattoman hienot ja isot sarvet.

Alkuillasta oli lähellä, että olisimme saaneet vilvoittavan sateen, mutta ei sitten kuitenkaan! Ukonilma vyöryi vauhdilla liki ylle ja pyöri Rukan lähistöllä useamman tunnin ajan. Sen aikana tipahteli muutama raskas vesipisara. Kuivuivat saman tien pois. Salamoiden räiske oli näkemisen arvoinen ja jylinä säikäytti rouvan muutaman kerran ihan tuntuvasti. Tuntui kuin salama olisi räiskähtänyt koko kehon läpi. Hieno ja vaikuttava luonnonnäytelmä! Kuski sai videolle useammankin salaman iskun ja välähdyksen.

Huoneistomme on kuudennessa kerroksessa ja täytyy sanoa, että näkymissä ei ole valittamista. Varsinkin iltaisin taivas ja kaukana siintävän metsän ja järvien väriskaalat ovat kuin maalauksesta. "Melkein ukkosen" jälkeen ilma viileni + 25-asteeseen. Tuntuu melkein raikkaalta.

Tänään on pikkuisen jo pakkailtu ja huomenna starttaamme etelään päin. On ollut upea viikko luonnossa, rauhassa, hiljaisuudessa. Koko viikon olemme vielä yhtä asiaa odottaneet - että näkisimme Ruka-tunturin huipulta auringonlaskun. Tänään kuski huomasi, että aurinko loistaa oranssina kuin Saturnus tai veriappelsiini. Nopsaan siis tossut jalkaan, auton kyytiin ja tunturin laelle. Kuvat eivät anna oikeutta tälle luonnon tarjoamalle kauneudelle. Olipa upea näky, kun seurasimme auringon laskeutumista horisonttiin. Tämänkin vielä saimme kokea tällä retkellämme. Kiitos, Ruka.

Pieni päivitys myös elämän rinnakkaiskuulumisista löytyy: Rintasyöpäpäiväkirja.

Huh, hurjaa hellettä Pikku Karhunkierroksella!

Tänään on hellettä ollut varmaankin vähintään +30 astetta, mutta niin vain lähdimme tarpomaan Pienen Karhunkierroksen. Matkaa kierroksella on reilut 12 kilometriä ja täytyy myöntää, että hieman tiukille (rouvalla) otti. Maisemat, kosket, joet, luonto, hiljaisuus - kaikki yhdessä tekivät tarpomisesta kuitenkin vaivan arvoista!  

Pieni Karhunkierros on Suomen suosituimpia patikointireittejä ja sen kiertää vuosittain noin 60000 retkeilijää! Vaikka kierros on keskivaikea, on se kuitenkin helppokulkuinen. Muutaman vuoden takaisen käyntimme jälkeen reitille on mm. rakennettu lisää pitkospuita ja sen varrella on useampia hyviä  taukopaikkoja. Myös autiotupia löytyy ja ne olivatkin kovassa käytössä. Retkeilijöitä ei yleisesti ottaen ollut kovin paljon, mutta jokaiselle taukopaikalle ja tuvalle riitti väkeä. Tuvat ovat rantojen läheisyydessä, joten uimapaikatkin olivat ahkerassa käytössä. Se oli mukavaa, että perheitä oli liikkeellä ihan vauvaikäisten ja vähän vanhempienkin lasten kanssa. Lasten ilmeistä tosin pystyi päättelemään, että osalle väsymys oli hiipinyt eikä tarpominen oikein enää maittanut. 

Poluilla tuli vastaan toisenlaistakin porukkaa. Porot kävelivät muina poroina pitkin merkittyjä reittejä. Arvokkaasti ja rauhallisesti ohitimme toisemme. Porot elävät kirjaimellisesti täällä aivan ihmisten ja asutusten keskellä. Niitä käyskentelee joka päivä mm. hotellimme parkkialueella ja koko Rukan kylän kaduilla ja kujilla. Ihan symppiksiä ovat, mutta aika sotkuista sakkia!

Pienellä Karhunkierroksella on kolme riippusiltaa, jotka heiluttelevat mukavasti kulkijoita. Kyltit siltojen kupeessa kertovat, kuinka monta henkilöä sillalla saa olla kerrallaan tai kuinka pitkä välimatka ihmisten on pidettävä toisiinsa siltaa ylittäessä.

Sisulla ja sitkeydellä - näin tuumi rouva tänään muutamankin kerran. Tulipahan testattua omaa kestävyyttä varsinkin, kun helle toi päivään oman lisähaasteensa. Kuskille kiitos taas huolenpidosta. Henkilökohtainen avustaja-huoltaja on aika ylellinen juttu. Patikkaretkellä varsinkin! Oli hieno päivä. Lappi on tarjonnut taas parastaan. Huomenna vietämme hieman rauhallisemman päivän ja lauantaina auton keula näyttää etelää kohden. Ei kuitenkaan vielä ihan kotiin asti huristella.

Pyhän jyssäys!

Tänään rouva lepuutti jalkojaan ja kuski kävi kulkemassa reippaan 10 kilometrin lenkin, Pyhän Jyssäyksen. Mainittakoon vielä kerran, että helle on edelleen pakahduttava! Tänään tuntui helpottavalta, kun välillä auringon peitti taivaalla harhailevat pilvet ja lyhyt vesikuuro raikasti hetkeksi ilmaan. Pyhän Jyssäys -reitillä oli ollut paljon pyöräilijöitä - heistä osa käytökseltään kohteliaita, mutta osa puolestaan oli hurjastellut toisista juurikaan piittaamatta. Pelottavaa. Todella paljon täällä on maastopyöräreittejä ja pyörävuokraamotoimintaa ja jotkut huimapäät viipottavat menemään hurjaa vauhtia. Kuskin eväät reitin varrella ja sen jälkeen olivat väreiltään varsin yhteneväiset. Yleisesti ottaen hillat ja mustikat ovat viittä vaille kypsiä aurinkoisilla paikoilla, joten kuskin hillasaalis on tähän aikaan varsin hyvä!

Aikansa kuluksi rouva suuntasi kohti Kuusamoa ruokakauppaostoksille ja hieman Pentikin tuotteita hypiselemään. Eilisen ravintolan omistajarouva kehui, kuinka hirmuiset alennukset Kuusamon Pentikissä on ja kertoi hieman huiputtaneensa puolisoaan laittamalla ostoksia sisäkkäin, ettei totuus paljastuisi. Pussukoita ja paljon muuta kaunista tavaraa oli toki tarjolla hyvillä alennuksilla, mutta mitään tarpeellista ostettavaa ei ollut mielessä, joten suunta kävi ruokakaupan puolelle. Sekä mennessä että tullessa 5-tiellä oli ruuhkaa useampaan otteeseen.

Iltapäivällä lähdimme vielä ajamaan Kartanokahvila Korpihillaan Posion puolelle. Niin sievä paikka! Poiketkaa, kun täällä päin liikutte. Kartanon omistaja on muuttanut Lappiin ketään sieltä tuntematta ja keskelle ei-mitään 90-luvulla ja perustanut myymälän, leipomon, juhlatilan, puutarhan ja Lapin luonnon raaka-aineista valmistettavan tuotesarjan (mm. ensimmäinen kotimainen alkoholiton kuohuviini Kuohuva kuusenkerkkä). Sitkeydellä ja vahvalla visiolla hän on luonut aivan oman kauniin ja niin idyllisen kokonaisuuden, että mielikin rauhoittui kaikkia yksityiskohtia ja miljöötä katsellessa. Uskomattominta on se, mitä sukututkimuksessa on käynyt ilmi. Omistajan vuonna 1739 syntynyt kantaäiti on syntynyt tismalleen samassa Tolvankylässä, jos paikan omistaja nyt asuu. Onko ihmeellistä? No, kyllä on!

Palataanpas vielä hetkeksi eilisiltaan. Lähdimme katsomaan Rukan laelle auringonlaskua. Vaikutti siltä, että kaunis hetki on tuloillaan. Aurinko kuitenkin pysytteli pienen pilviharson takana, mutta näkymät olivat upeat. Ja poroja riitti huipullakin. Niitä löntystelee nyt todella paljon myös maanteillä ja teiden varsilla. Paarma-paholaiset vaikuttavat kiusaavan, joten poroporukat hakeutuvat avarille paikoille, pieneen tuulenvireeseen. Mutta nyt lepoa nassuun ja huomenna suuntaamme uusille reiteille!