tiistai 24. kesäkuuta 2025

Sataa, sataa ropisee...

Juhannusviikonloppuun sattui huikean kaunis aurinkopäivä. Muutoin ei ole auringonpaiste päässyt häikäisemään. Vietimme sydänystävien kanssa juhannusaaton ja ajelimme ensin Kisakallioon katsomaan suurta agility-tapahtumaa. Haukunta oli melkoinen, kun kolmella agility-kentällä viiletti hurjaa vauhtia isompia ja pienempiä hauvoja. Toisia kiinnosti enemmän kaikki muu touhu kuin radan suorittaminen, mutta aika huippusuorituksiakin näimme. Ja aurinko suorastaan porotti! Kisat kestivät useamman päivän ja satuimme paikalle ns. hyvän sään aikaan.

Kisakalliosta siirrymme lounastamaan Lohjalla sijaitsevaan kesäravintola Villa Haikariin. Upea paikka aivan Lohjanjärven tuntumassa. Vanhan ravintolarakennuksen takana on isot terassialueet ja vaikka sää suosi, varjossa istuskellessa järveltä puhaltava tuuli sai aikaan pieniä vilunväreitä - ainakin meille parille seurueen vilukissalle. Huvila on rakennettu jo vuonna 1905 ja tilan on omistanut Laguksen suku, joka myi huvilan Lohjan kauppalalle vuonna 1938. Siitä lähtien se on toiminut retkeilymajana ja kahvilana. Uskomatonta. Pihalta löytyi pusupenkkikin! On kiva kesäkohde.



Villa Haikarista juhannusmatkamme jatkui Raaseporin linnan raunioille, jossa oli käynnissä juhannustapahtuma juhannussalon nostamisineen. Päivä oli kuitenkin ehtinyt jo alkuiltaan, joten juhlallisuudet olivat pääasiassa ohi (ja juhannussalkokin oli pieni pettymys), mutta se ei haitannut. Kävelimme linnanraunioiden ohi ja löysimme lemmenpolun. No, sehän sopi somasti juhannustunnelmaa. 


Lähdimme tepsuttelemaan polkua pitkin ja pian edessämme oli idyllinen, suomalainen kesämaisema parhaimmillaan. Aivan kuin olisimme tipahtaneet vuosikymmenten taa kauniiseen maalaismaisemaan lampaineen kaikkineen. Matkalla ylitimme puisen sillankin ja polun päädyssä odotti kotiseutumuseo somine pihoineen ja rakennuksineen. Seuraamme oli tässä vaiheessa liittynyt myös ystäviemme suloinen koira.








Moporetkeilyt ovat olleet tänä kesänä harvinaisen vähäisiä. Kesäiset kelit ovat satunnaisia eikä pidempiaikaista lämmintä kautta ole vielä nähty ollenkaan. Satunnaisina päivinä olemme päässeet hieman kurvailemaan lähiseudulla. Poikkesimme reilu viikko sitten lauantaina Tuusulan Gustavelundiin ruokailemaan. Ravintola jättisuuri terassi on hienolla paikalla Tuusulanjärven rannalla. 


Koleasta kelistä huolimatta pihallamme oleva alppiruusu on kukoistanut. Kukkia on ollut aivan valtavasti ja väri hehkuu upeasti. Kukkaispoikakin kävi kukintoja nuuskuttelemassa...




Tänä kesänä luonnonkukkia näkyy pelloilla ja pientareilla ilahduttavan paljon - enemmän kuin aiemmin. Ja vaikuttaa siltä, että kukinnotkin säilyvät kauemmin. Olisiko viileämmällä säällä tällainen vaikutus. Eipä ole tietoa, mutta kovasti kukat ilahduttavat! 

sunnuntai 1. kesäkuuta 2025

Mopo haettu ja kelejä on pidellyt!

Ei puutu kuin lämmin sää! Sitten pääsisi rouvakin kuskin kyytiin ja olisi leppoisampaa kurvailla. Pari kertaa olemme ajelleet pienen iltalenkin mm. Cafe Torpanrantaan ja kuski on käynyt menopeliä hieman testailemassa. Sää on edelleen, kesäkuun jo alkaessa, mopoiluun yllättävä viileä. Ja tuulinen! 



Joka keväisiä maansiirtotöitä eli kukkien ja kukkapenkkien uudelleen asemointia on onneksi kuitenkin päästy jo harrastamaan. Kuskin mielestä samoja kasveja siirrellään vuosi toisensa jälkeen paikasta toiseen ja niinhän se osittain onki. Mutta kun rouvalla on ne visiot! Nyt alkavat kukkapenkit oikeasti näyttää sellaisilta kuin täytyykin. Kunnes uusi kevät koittaa! Lähipeltojen keskellä kuljeskellessa olemme huomanneet, että tänä vuonna on selkeästi enemmän luonnonkukkia, jotka nyt loistavat täydessä kukassaan. Jotenkin varkain kevät on puhjennut ja kaunein vihreä on kattanut koko luonnon. Jopa voikukkia on tänä vuonna valtaisat määrät.





Elämä on ollut hyvinkin pitkälti tanssia sen jälkeen, kun kauden lopuksi nousimme seuraavaan kilpaluokkaan. Vakiotanssien koreografiat alkavat olla valmiit. Uusien koreografioiden varsinainen tanssiminen on nyt aherruksen alla. Latinalaistanssien kokoaminen alkaa ensi viikolla. On siinä pääparat koetuksella, mutta tanssisalilla aivan kaikki muu unohtuu. Työkiireet etenkin. Onneksi on ehditty myös ulkoilla ja haukata happea kävelylenkeillä. Kai tiedättekin, että lähistöllämme on aivan upeat lenkkimaastot kauniine lehtoineen. 




Eräänä toukokuisena päivänä, rouvan syntymäpäivänä, "serkut" olivat taas osanneet ajoittaa vierailunsa siten, että olimme tovin jossakin muualla. Ovenkahvaan oli ripustettu kassi, jonka sisältä paljastui paljon namia, kynttilöitä, meikkipussukka ja tuiki tarpeellisia puutarhahanskoja. Kiitos! Rakas porilainen ystävätär puolestaan osti jo viime vuonna lahjakortin läheiseen kukkakauppaan. Olipas onni, että tuli käytettyä vasta nyt. Kukkakaupasta tuomisina oli upea hortensia ja valtaisasti kukkiva atsalea. Lämmin kiitos Poriinkin siis!



Mitäpäs muuta? No, ainakin sitä, että kuski on ahkeroinut polttopuiden kimpussa tovin ja tuloksena on huikea kasa halkoja saunan polttopuiksi. Kyllä noilla klapeilla kiuas lämpiää kerran jos toisenkin.


Helatorstaina pidimme taukoa liikunnasta ja lähdimme autoilemaan Porvooseen. Kävimme ensin Gumbostrandissa lohisopalla ja mm. Kaj Bremerin valokuvanäyttelyssä. Vanha herra Bremerkin oli itse paikalla. Yksi soma tanssiaiheinen veistos meinasi lähteä mukaamme. Gumbostrandista jatkoimme Porvooseen. Kulttuuripäivän päätteeksi pyörähdimme vielä Didrichsenin museoon vilkaisemaan, josko tavattoman suosittuun Reidar Särestöniemen näyttelyyn pääsisi ilman kilometrin jonotusta. Hesarikin kertoi juuri samaisena päivänä, että kävijäennätykset rikkoutuvat ja jonot ovat valtavat. Kävi niin, että jonoista ei ollut tietoakaan ja ihan vain sisään kävelemällä pääsimme näyttelyyn eikä sisälläkään ei ollut kummoista tungosta. Tämän näyttelyn halusimme nähdä enemmänkin uteliaisuudesta. Särestöniemen värien käyttö on niin vaikuttavaa. Omanlaisensa taideteos nousi samaan aikaan mereltä. Selkeä sää vaihtui nopeasti utuiseksi, kun uskomaton usva nousi maiseman ylle.







Seurakaverin kanssa hieman villiinnyimme, kun olimme eräällä espoolaisella koululla harjoituksissa. Liikuntasalissa oli jo valmisteltu tulevia koulun päättäjäisiä ja monenmoista rekvisiittaa oli odottamassa varsinaista juhlapäivää. Niinpä kruunasimme itsemme Vuoden Bruneksi ja Vuoden Blondiksi! Näillä titteleillä kohti kesää. Terveydenkin suhteen kaikki on hyvin.