Ei puutu kuin lämmin sää! Sitten pääsisi rouvakin kuskin kyytiin ja olisi leppoisampaa kurvailla. Pari kertaa olemme ajelleet pienen iltalenkin mm. Cafe Torpanrantaan ja kuski on käynyt menopeliä hieman testailemassa. Sää on edelleen, kesäkuun jo alkaessa, mopoiluun yllättävä viileä. Ja tuulinen!
Joka keväisiä maansiirtotöitä eli kukkien ja kukkapenkkien uudelleen asemointia on onneksi kuitenkin päästy jo harrastamaan. Kuskin mielestä samoja kasveja siirrellään vuosi toisensa jälkeen paikasta toiseen ja niinhän se osittain onki. Mutta kun rouvalla on ne visiot! Nyt alkavat kukkapenkit oikeasti näyttää sellaisilta kuin täytyykin. Kunnes uusi kevät koittaa! Lähipeltojen keskellä kuljeskellessa olemme huomanneet, että tänä vuonna on selkeästi enemmän luonnonkukkia, jotka nyt loistavat täydessä kukassaan. Jotenkin varkain kevät on puhjennut ja kaunein vihreä on kattanut koko luonnon. Jopa voikukkia on tänä vuonna valtaisat määrät.
Elämä on ollut hyvinkin pitkälti tanssia sen jälkeen, kun kauden lopuksi nousimme seuraavaan kilpaluokkaan. Vakiotanssien koreografiat alkavat olla valmiit. Uusien koreografioiden varsinainen tanssiminen on nyt aherruksen alla. Latinalaistanssien kokoaminen alkaa ensi viikolla. On siinä pääparat koetuksella, mutta tanssisalilla aivan kaikki muu unohtuu. Työkiireet etenkin. Onneksi on ehditty myös ulkoilla ja haukata happea kävelylenkeillä. Kai tiedättekin, että lähistöllämme on aivan upeat lenkkimaastot kauniine lehtoineen.
Eräänä toukokuisena päivänä, rouvan syntymäpäivänä, "serkut" olivat taas osanneet ajoittaa vierailunsa siten, että olimme tovin jossakin muualla. Ovenkahvaan oli ripustettu kassi, jonka sisältä paljastui paljon namia, kynttilöitä, meikkipussukka ja tuiki tarpeellisia puutarhahanskoja. Kiitos! Rakas porilainen ystävätär puolestaan osti jo viime vuonna lahjakortin läheiseen kukkakauppaan. Olipas onni, että tuli käytettyä vasta nyt. Kukkakaupasta tuomisina oli upea hortensia ja valtaisasti kukkiva atsalea. Lämmin kiitos Poriinkin siis!
Mitäpäs muuta? No, ainakin sitä, että kuski on ahkeroinut polttopuiden kimpussa tovin ja tuloksena on huikea kasa halkoja saunan polttopuiksi. Kyllä noilla klapeilla kiuas lämpiää kerran jos toisenkin.
Helatorstaina pidimme taukoa liikunnasta ja lähdimme autoilemaan Porvooseen. Kävimme ensin Gumbostrandissa lohisopalla ja mm. Kaj Bremerin valokuvanäyttelyssä. Vanha herra Bremerkin oli itse paikalla. Yksi soma tanssiaiheinen veistos meinasi lähteä mukaamme. Gumbostrandista jatkoimme Porvooseen. Kulttuuripäivän päätteeksi pyörähdimme vielä Didrichsenin museoon vilkaisemaan, josko tavattoman suosittuun Reidar Särestöniemen näyttelyyn pääsisi ilman kilometrin jonotusta. Hesarikin kertoi juuri samaisena päivänä, että kävijäennätykset rikkoutuvat ja jonot ovat valtavat. Kävi niin, että jonoista ei ollut tietoakaan ja ihan vain sisään kävelemällä pääsimme näyttelyyn eikä sisälläkään ei ollut kummoista tungosta. Tämän näyttelyn halusimme nähdä enemmänkin uteliaisuudesta. Särestöniemen värien käyttö on niin vaikuttavaa. Omanlaisensa taideteos nousi samaan aikaan mereltä. Selkeä sää vaihtui nopeasti utuiseksi, kun uskomaton usva nousi maiseman ylle.
Seurakaverin kanssa hieman villiinnyimme, kun olimme eräällä espoolaisella koululla harjoituksissa. Liikuntasalissa oli jo valmisteltu tulevia koulun päättäjäisiä ja monenmoista rekvisiittaa oli odottamassa varsinaista juhlapäivää. Niinpä kruunasimme itsemme Vuoden Bruneksi ja Vuoden Blondiksi! Näillä titteleillä kohti kesää. Terveydenkin suhteen kaikki on hyvin.
