Päivällä Sanssoucin palatsialueella, illalla Amber Palaceen

Aamu alkoi hymyillen, kun hotellin aamiaishuoneessa hilpeät kananmunat toivottivat aamupalalle. Pieni asia, hyvä mieli. Berliinistä pois ajellessa bongasimme vielä joitakin muraaleja, joita yleisesti ottaen sattui silmään harvinaisen vähän Berliinin katuja tallatessamme.

Hotellista sai uloskirjautua puoleen päivään asti, joten otimme aamun rauhallisesti ja starttasimme yhdentoista aikoihin kohti Potsdamia ja Sanssouci-palatsialuetta. Sans souci tarkoittaa huolia vailla. Niin on täytynyt olla mielettömien kokonaisuuksien luojilla olo. Palatsialueen rakennuksia, puistoja ja patsaita katsellessa ei voinut oikeastaan edes kuvitella, minkälaista elämää niissä on aikoinaan eletty. On varmasti vilissyt palvelijoita, eläimiä, puutarhureita, kauniita juhla-asuja, komeita univormuja ja ties mitä! Varsinainen Sanssouci-palatsi on Fredrik II Suuren rakennuttama rokokoorakennus. Sitä kutsutaan osuvasti Preussin Versaillesiksi. Palatsi on rakennettu vuosina 1745-1747 ja Sanssouci puutarhoineen kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin. Sanssouci ei ole alueen ainoa suuri palatsi vaan pitkien ja leveiden kävelyväylien varrella on useita mahtipontisia rakennuksia, jotka on lähes kuorrutettu patsailla. Viimeksi alueella käydessämme osa rakennuksista oli restauroinnin alla ja niin oli tälläkin kertaa. Tämä ei meitä haitannut, koska päätimme paneutua enemmän kokonaisuuden hahmottamiseen ja ulkoalueiden ihasteluun. Puistoalueen vanhimmat puut ovat varmasti satoja vuosia vanhoja eli nähneet valtavan määrän historiaa. Osa puistoista on suuria muotopuutarha-alueita ja niiden kauneus aukeni parhaiten, jos niitä pystyi ihailemaan esim. siltojen päältä. 

Palatsialueen huikeita puistoja katsella huvitti yksinäinen puutarhuri, joka hääri pienen puun kimpussa. Olikohan hän ajatellut, että minäpä nyt aloitan tämän puutarhan siistimisen tästä..?

Tämän päivän reitin varrella näkyi todella paljon tuulimyllyjä - etenkin Puolan puolella avarien maa- ja peltoalueiden reunoilla on runsaasti tuulimyllyjä energiaa tuottamassa. Näimme myös alueen, jossa oli myllyjen "varaosia" eli lapoja kymmenittäin. Ovat aika huikean kokoisia!

Illansuussa saavuimme majapaikkaamme, Amber Palaceen, Puolan pohjoispuolelle. Ajattelimme, että katsastamme tämmöisenkin paikan, joka kuvissa tietysti näytti upealta. Omalla tavallaan onkin. 1800-luvun loppupuolella rakennettu palatsi ei ihan vastaa tämän päivän hotellitasoa, vaikka neljän tähden hotelli onkin. Huone on rauhallinen, kun naapuri sammuttaa television tai lakkaa puhumasta. :) Sängyt natisevat niin paljon, että täytyy olla yö liikkumatta. Mutta eiköhän tästä yhdestä yöstä selvitä. Päätimme juuri, että ei enää ikinä näitä "kivoja kokeiluja". Hotelli on kirjaimellisesti maalla, keskellä ei mitään. Tämän todisti huoneeseen tultuamme näky ikkunalaudalla. Riikinkukko istua köllötteli ikkunan takana ja selvästi ärsyyntyi ja häiriintyi, kun tulimme ikkunan taakse. Pyrähti raukka parka pian pois. Alakerran oleskeluhuone kaipaa vain Agathan Christien luomia hahmoja rikoksia ratkaisemaan. Ehkä neiti Marple astelee pian jostakin huoneesta nuuskimaan. Tämmöistä maalaisromantiikkaa matkalaisilla tällä kertaa...

Huomenna on suuntana Gdansk ja sitten ei olekaan enää montaa yötä kotimajoitukseen! Tänään ajattelimme, että jotta saisimme hieman moottoripyöräilytuntua matkan tekoon, voisimme laittaa kypärät päähän, avata auton ikkunat ja takapenkkiläinen siirtyisi takapenkille istumaan. Juttelisimme radiopuhelinten kautta. Olisiko autenttista?

No, aina ei selfie ihan onnistu...!

Ai niin! Mopokin on jo reissannut kotiin. Yksi huoli vähemmän!