Muutoin kaikki on ennallaan: kaunista on, mutta ruokapaikkoja ei tästä maasta löydy. Lopulta, kun yksi löytyi, annokset olivat jättimäisiä. Ranskalaisiakin tuli lisukkeeksi saavillinen.
Ajopäivä oli tänään pitkä, jotta huomiselle jäisi kohtuulyhyt matkapäivä. Seikkailimme pienten ranskalaisten kylien läpi liki merenrantaa. Matkan varrelle sattui todella idyllinen kaupunki, jossa hurruuttelimme pitkin rantabulevardia, joka vain jatkui ja jatkui - kirjaimellisesti meren äärellä.
Pysähdyimme tutustumaan ensimmäisessä maailmansodassa kaatuneiden sotilaiden hautausmaahan. Nämä paikat ovat aina yhtä pysäyttäviä.
Liki viikon saimme matkata ennen kuin tuli aika verestää sadeasujen pukemisrituaalia. Vettä tosin ripsahti sen verran, että kun saimme asut päälle, sade oli jo ohi. Takapenkkiläinen onnistui kaiken lisäksi tömähtämään maahan tungettuaan molemmat jalat samaan aikaan housunsuusta sisään. Tasapainohan siinä meni ja ylpeys sai kolauksen viimeistään siinä vaiheessa, kun ystävällinen paikallinen herra-henkilö pysähtyi vierelle ja kysyi, onko kaikki hyvin. Jo vain - kiitosta vaan, kerrankos sitä matkaaja maantiellä makaa. Taisi setä ajatella, että rouva on tainnut jo tutustua Champagnen tuotteisiin. Liian monen lasillisen verran.
Nyt on olo hieman väsynyt, jutut sen mukaiset ja naurussa pitelemistä. Onneksi kukaan ei tasokasta tarinointiamme täällä ymmärrä! Eikös ole muuten soma tuo ensi yön parkkipaikkamme kukkameri? Hortensiat ovat täällä erittäin suosittuja ja pihat pullollaan upeita hortensiapensastoja eri värisävyissä.
Tältä erää bonne nuittia kaikille ja huomisiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti