Syksyn tullen työtä ja tanssia

Välillä meinaa tanssikin käydä työstä - ainakin jos tanssiin käytettyjä tuntimääriä lasketaan! Mutta kun se vaan on NIIN ihana harrastus. Koska kesän aikana kaikkien kahdeksan tanssin koreografiat menivät uusiksi, on jo pelkästään niissä ollut opiskeltavaa, mutta sen lisäksi olemme ottaneet pitkästä aikaa yksityistunteja ryhmävalmennusten lisäksi, joten kyllä ovat tanssijalat vipattaneet. Lisäksi olimme seuran järjestämien kisojen talkoojoukoissa pari viikkoa sitten. Sekin on hauskaa puuhaa ja me-henki kasvaa, mutta kieltämättä talkoopäivät ovat varsin pitkiä ja niistä toipumiseen menee aina tovi. Varsinaisena kisapäivänä kuskin kainaloon pyrähti ihana Disa Kortelainen ja valmentajamme Markku Hyvärinen oli paikalla "kännykässä".

Kuski päätti kesän Ruka-reissullamme, että ensi kesänä tai syksynä hän haluaa kiertää Ison Karhunkierroksen ja sen myötä on syystarjouksista löytynyt retkitelttaa, patjaa, tyynyä, makuupussia ja muuta varustetta. Rouva puolestaan saattaa viettää Rukan maisemissa mukavan hotelliloman.. Kuski testasi retkimajoituksen pihallamme ja hyvin kuulemma uni maistui, vaikkei lämmintä tainnut olla kuin vähän päälle kymmenen astetta. Rouvalle ei olisi riittänyt edes arktiset olosuhteet kestävä makuupussi. On tullut nuorempana testattua ja näin on!

Elokuun lopulla käväisimme Taalintehtaalla. Ystävät tiesivät siellä olevan Ullmans´ Villa -nimisen kahvilaravintolan ja kuulkaas, jos joskus siellä päin liikutte, käykääpä ihmettelemässä v a l t a v a a kakkuvalikoimaa. Aivan ihastuttavassa vanhassa talossa on majoituspaikkoja, ravintola ja terassi ja sisustus on rönsyilevän runsas. Palvelu oli hyvää ja rentoa ja paikka on monin tavoin käymisen arvoinen. Ulkona ystävien suloinen koiruli piti kuskinkin leikkimielellä. Muutoin Taalintehtaalla oli varsin hiljainen kyläraitti, kun kävimme herkuttelun päälle iltakävelyllä. Tosin yhdessä pienessä pubissa oli alkamassa metallimusan "festarit". Paikalla näytti olevan kourallinen ihmisiä iltayhdeksän jälkeen, joten mitään massiivista festarimeininkiä ei tainnut olla tiedossa. 

Syyskuun alkupuolella ajelimme lämpimänä päivänä Ruoholahteen ja kävelimme sieltä merenrantaa pitkin lounastamaan Hiezu-ravintolaan Hietaniemen uimarannan tuntumaan. Takaisin kuljimme Hietaniemen hautausmaan kautta. Ihmettelimme sotilaiden hurjan suurta määrää alueella. Kadeteilla oli käynnissä Helsinkiin tutustumispäivä ja he sattuivat juuri tuolloin olemaan hautausmaalla ja kokoontuivat marssimaan takaisin Santahaminaan. Näimme siten sattumalta varsin näyttävän järjestäytymisen ja marssiin lähtemisen. Näinä maailmantilan päivinä oli aika arvokas, ajatuksia herättävä ja pysäyttävä näky.

Mopoilemaankin olemme vielä päässeet syyskuun aikana. Ja silloinhan kaupunkipiipahdus tapahtuu tietenkin Hietalahden kauppahallin Piilo-ravintolaan. Maailman parasta veriappelsiinijäätelöä. Maistakaa vaikka!

Tänä viikonloppuna on syyssää hellinyt ja aurinko suorastaan lämmittänyt! Niinpä päätimme eilen viettää rauhallisen päivän luonnossa. Ajelimme Evon retkeilyalueelle ja liikuskelimme luontopoluilla verkkaiseen tahtiin. Kiersimme pari pientä järveä, kuski poimi puolikoita, rouva rauhoittui rannoilla järven pintaa tuijotellen ja mustikoita popsien. Välillä istuimme kiven päälle Jaffaa juomaan. Että voi joskus iso ilon tunne tulla pienistä asioista! Jo pelkkä metsän tuoksu tuntui hyvältä ja ihan oikeat metsäpolut saivat ajatukset keskittymään vain seuraavaan askeleeseen. Teki mielelle todella hyvää. 

Ps. Rinnakkaiselämässä kaikki enemmän kuin hyvin! https://rintasyopapaivakirja.blogspot.com/