Pohjoisesta etelään muutaman mutkan kautta: Kuopio-Kannonkoski-Pori-Tampere

Matka Rukalta kotiin kulki muutaman mutkan kautta. Hieman ex tempore -vierailuja ystävien luona ja viikon huipennukseksi kesäinen yö ystävän mökillä Porissa. Ei lomareissua ilman tanssia! Kuopioon saimme sovittua tanssitreenit Markku Hyvärisen ja Disa Kortelaisen kanssa Tanssikoulu Tanssin ilo -saleille. Sambat, rumbat ja cha chat soivat ja saimme uutta oppia ja kertasimme jo aiemmin opittua. Toistoa, toistoa, toistoa - sitä se tanssin opetteleminen on. Hyvä mieli jäi treeneistä! 

Kuopiosta jatkoimme matkaa sään vaihdellessa auringonpaisteesta rankkasateeseen. Huomasimme, että ajamme läheltä Kannonkoskea, jossa mökkeili parhaillaan rouvan kollega. Ei muuta kuin yhteys Kannonkoskelle ja tiedustelua, josko saisimme tuppautua yllätysvierailulle. Ja sehän sopi! Oli puhe kahvihetkestä, mutta meitähän odotti vasta savustettu lohi, salaatti, juuri leivottu mustikkapiirakka, jäätelö, kuohuviini ja vaikka mitä. Oli aivan ihana yllätys ja tuntuipa mukavalta nähdä kollega kesken kesälomien. Paikkakin oli kaikkinensa todella kaunis ja mökki aivan rannan tuntumassa. Kaiken lisäksi kävi ilmi, että kuskin isä on kotoisin aivan samoilta kulmilta, joten kuskilla ja kollegalla puolisoineen riitti jutusteltavaa tästäkin vinkkelistä.

Porissa rakas, pitkäaikainen ystävätär oli jo lämmittänyt saunan ja kiuasmakkaratkin odottivat matkaajia. Ensin siis makkaraa poskeen ja sitten rouva meni ensin pesulle ja kuski saunomaan ja uimaan! Ensimmäinen uinti tänä suvena ja vesi oli helteiden jäljiltä - uskokaa tai älkää noin +30-asteista! Huh, helteiden kiehuttamaa järvivettä. Mökillä oli supisuomalainen suvitunnelma, vaikka juuri tuolloin illat alkoivatkin jo hieman viiletä. Istuimme kuitenkin pitkälle iltaan ulkosalla jutellen, järvimaisemaa katsellen ja olostamme nauttien. Hiljalleen laskeutunut hämärä loi entisestään tunnelmaa kesäiltaan. Ystävyys on maailman suurimpia lahjoja. Puhuminen on helppoa ja asioiden jakaminen on arvokasta.

Seuraava päivä oli sunnuntai ja me vieraat kömmimme ylös yhdeksän tuntumissa. Ystävätär puolestaan oli ollut hereillä jo hyvän tovin sillä aikaa, kun vieraat uinuivat tyytyväisinä omassa pikku mökissään. Aamiaisen jälkeen pakkasimme kimpsumme ja lähdimme tapaamaan rouvan kummipoikaa, joka on muuttanut asumaan omaan asuntoon. Minne aika katosi? Oli niin mukava nähdä pitkästä aikaa!

Ja mihinkäs sitten? No, Manseen tiätty! Siellä toiset ystävät olivat ex tempore -vierailumme kohteena. Sovimme lounastreffit legendaariseen Uittotunnelin kahvilaan Näsijärven rannalle, nääs. Kahvilalla on uudet omistajat, terassi on laajentunut ja saattoi olla ruuissakin hieman enemmän valinnanvaraa. Kuten Porissa, myös Tampereella juttu luistaa helposti ja nauru raikaa. On niin maan perusteellisen hauskaa ja välitöntä meininkiä. On helppo olla. Sitä kai ystävyys on parhaimmillaan. Tarpeeksi kauan kahvilassa turistuamme nautimme vielä "välipalat" eli lätyt. Niin monta kertaa lettujen tuoksu leijaili nenään, ettemme voineet vastustaa. Ja hyvää oli! Tämän jälkeen siirryimme vielä ystävien terassille kahville. Jos takana ei olisi ollut viikon reissaamista, olisimme jääneet varmasti vielä Tampereellekin yöksi!

Pari viikkoa sitten lähdimme viettämään lomapäivää idän suuntaan. Ajoimme kuskin äidin kotipaikkaa katsomaan Miehikkälään. Kotipaikalle aikanaan rakennettu mökki on jo myyty muutama vuosi sitten eteenpäin. Olipa aika surullinen näky odottamassa - ilmeisesti mökillä ei ole kukaan käynyt koko kesänä tai lieneekö parikin kesää jäänyt jo väliin. Jopa mökkitie oli aivan heinittynyt, samoin koko tontti. Mistään ei oltu pidetty huolta ja paikka näytti sotkuiselta. Omituista. Samalla reissulla kävimme myös Miehikkälän hautausmaalla anopin vanhempien haudalla. Haminassa on muuten kiva kahvittelupaikka, kahvila Raatihuone. Siellä pysähdyimme kahvipaussille ja kuinka ollakaan - vastapäätä kahvilaa on kirkko, jossa anoppi on päässyt ripiltä. Semmoista kotiseutumatkailua!

Rouvan viimeinen lomaviikonloppu vierähti varsin tehokkaalla tanssileirillä Kisakalliossa. Mehut pois loman lopuksi - sellainen meininki oli. Leiri oli tehokas, hauska, monipuolinen ja paikka toimiva. Tosin salit olivat hieman liian kaikuvia ja se vaikeutti valmentajien kuulemista. Ruokaa oli tarjolla usein ja riittävästi ja majoitus upouudessa hotellissa olisi ollut jotakuinkin täydellinen, jos ilmastointi ei olisi puhaltanut täysillä. Ensimmäinen yö oli kylmä, mutta seuraavaksi yöksi palaute oli otettu vastaan ja puhuria hieman hillitty. Leirillä oli osallistujia useammasta seurasta ja se oli mukavaa. Intensiivisen ohjelman ohessa oli mahdollisuus tutustua uusiin ihmisiin ja toisaalta jutustella myös oman seuran ihmisten kanssa enemmän. Leiriohjelmaa mahtui myös lentopallotreenit, joissa sovellettiin myös tanssissa tarvittavia taitoja.

Lauantai-illan yhteinen ilta oli ohjelmallinen ja valmentajien ja huoltajien "teatteriesitys" oli mykistävän hauska. Aivan mieletöntä heittäytymistä osoittaneet näyttelijät eivät tienneet yhtään, mitä tuleman pitää, mutta tarinan edetessä he eläytyivät rooleihinsa aivan täysillä. Näytelmässä oli karhua, metsästäjää, esirippua, telttaa ja mäntypistiäistä. Suosio oli taattu!

Lauantain iltajuhlassa jokaisen ryhmän tuli esittää yksi ohjelmanumero. No, meidän ryhmällämme ohjelmanumeroita oli kaksi. Ensin opetimme koko leiriväelle vielä yhden tanssin kilpatanssien lisäksi ja sehän oli letkajenkka. Ensin jokainen ryhmä muodosti oman letkan ja lopuksi koko porukka tanssi yhdessä letkassa jenkkaa. Naurua piisasi ja lopuksi hurrattiin ja taputettiin. Ylimääräinen numeromme oli palautteen ja kiitosten antaminen leirin valmentajille. Sepäs oli idean keksineelle rouvalle hieman liikuttava hetki. Hetken itsensä kokoamisen jälkeen juontaminen luonnistui ja kaikki valmentajat saivat kaunista palautetta, joka oli kirjoitettu heille myös muistoksi paperille.

Koska liki kolmen päivän leiri on fyysisesti suhteellisen rankka, oli ohjelmassa viisaasti myös kehohuoltoa. Kaikki valmentajat ovat ammattilaisia ja hyvin he opastivat ja huomioivat meitä suurissakin ryhmissä. Leiri oli meille molemmille myös kokeilun ja näytön paikka oman fysiikan suhteen. Paljoon sitä vähän tietämättäänkin pystyy ja välillä on hyväkin hieman hakea omia rajojaan.

Nyt voimme sanoa, että olemme esiintyneet Helsingin Taiteiden yössä. Mitäs siitä tuumaatte? No, totuuden nimissä ei oltu ihan "yössä", mutta esiintymässä kuitenkin. Tanssiurheiluseuramme Blue & White ry esittäytyi Kaapelitehtaan Pannuhallissa tunnin verran ja seuramme jäsenet ihan pikkuisista meihin senioreihin esiintyivät tapahtumassa. Yleisöä paikalle ilmaantui mukavasti ja lopuksi heille meidän tanssijoiden avustuksella järjestettiin pieni yhteinen cha cha -tanssituokio. Rouva kävi hakemassa yleisöstä tanssiin naisen, joka yritti kovasti houkutella mukaan poikaansa siinä onnistumatta. Hän oli onnellinen, kun pääsi toviksi tapailemaan tanssin askeleita. Oli mukava kohtaaminen puolin ja toisin.

Kaapelitehdas on aivan meren äärellä ja sieltä kotiin ajellessamme maisema on aina erilainen. Joskus auringonlasku maalaa upean iltamaiseman. Silloin saatamme jäädä toviksi rantaan, merelle katselemaan.

Kuskinkin loma on nyt ohi ja palaamme arjen rytmiin. Sehän ihan kirjaimellisestikin tarkoittaa rytmiä elämään, kun tanssitreenit alkavat taas pyöriä!