Tanssia ja kulttuuria

Vajaan vuoden jälkeen teimme paluun kilpaparketille. Piipahdimme Tampereella seurakilpailuissa ja kävimme nappaamassa pari hopeista mitalia kaulaan. Oli mukavat pienet, kotikutoiset alaluokkien kilpailut ja meidän kilpaparien kesken hyvä henki. Jaksoimme paremmin kuin uskalsimme toivoakaan. Parin viikon päästä uusi kisastartti!

Elämä alkaa olla suurinpiirtein normaaleissa uomissaan. Sairauden täyttämä syksy ja loppuvuosi vielä heijastelevat kaikenlaisina tutkimuksina ja jatkohoitojen pohdiskeluina, mutta muutoin arki alkaa rullata vihdoin suht´ normaalisti. Tasaiset ja tyynet viikot tuntuvat juuri nyt kaikkein parhaimmilta. 

Viime viikonloppuna kävimme pitkästä aikaa Espoon EMMAssa. Taidemesenaatti, liikemies Kyösti Kakkonen on lainannut museoon noin 1400 teosta omasta yli 10 000 taide-esineen kokoelmastaan. Hänen omistamilleen teoksille on rakennettu kokonaan oma osastonsa Collection Kakkonen ja esillä on lähinnä lasi- ja keramiikkaesineitä. Eniten kosketti Kim Simonssonin teos, joka on aivan kuin sammaleen peitossa. Hänen taideteoksensa ovatkin usein vihreitä sammallapsia.

Eilen puolestaan mietimme, mitä tehdä. No, museoon tietenkin, kun aikaa on. Suuntasimme Hakasalmen huvilaan Kimallus ja kumarrus -näyttelyyn, jossa yläkerrassa esitellään herraskaisen kartanonväen elämää ja alakerrassa palvelusväen puolta. Kannattaa käydä ihan senkin takia, että kartanopuolen vanhat henkilötaideteokset heräsivät yht´äkkiä henkiin. Kartanon rouvan ja herran kasvot alkoivat yllättäen elää teoksessa, joka näytti aivan oikealta taululta. Hämmentävän hauskoja hetkiä ja todella taidokkaasti tehtyjä yksityiskohtia. Jo yläkertaan kivutessamme sai vierelle portaita nousemaan kartanon rouvan tai palvelijan. Vai olikohan se kartanon kummitus...?

Näyttely keskittyi suurelta osin Uudenmaan kartanoiden elämään. Olemme käyneet useissa yleisölle avoinna olevissa kartanoissa tai ainakin niiden pihapiireissä, joten oli mielenkiintoista lueskella niiden historiasta. Hakasalmen huvilan näyttelyt ovat yleensäkin olleet taitavasti ja elävästi koottuja. 

Samaisella näyttelyretkellä päätimme piipahtaa myös Musiikkitalossa ihan muuten vaan. Sielläpä sattuikin olemaan avoimet ovet. Paljon ihmisiä ja erilaista ohjelmaa ympäri taloa. Istahdimme kahville ja kuuntelimme samalla hauskaa tietokilpailua klassisesta musiikista. Kävimme jättämässä takit narikkaan, jotta pääsimme konserttisalin puolelle seuraamaan Musiikkitalon kuoron harjoituksia. Nopealla laskutoimituksella kuorossa lauloi ainakin parisataa laulajaa ja lopussa he kajauttivat komeasti avoimissa harjoituksissa treenaamiansa teoksia. Olihan se komean kuuloista ja kiva, että  tapahtuma sattui yllättäen kohdalle.