Le Grand City Tour Nizza

Aloitimme päivän kukkatorilta, jonka anti tähän aikaan vuodesta ei näköjään ollut vielä kovin runsas, mutta värien ja leikkokukkien kirjo oli silti loistelias. Runsaita, somia kimppuja olisi saanut kympillä. Pionia, jaloleinikkiä, hortensiaa ja atsaleaa - takapenkkiläisen lempikukkia oli sidottu eri värisiksi, suuriksi kimpuiksi. Myös mm. kaiken näköisiä ja kokoisia kaktuksia ja muita eksoottisempia viherkasveja oli myynnissä. 

Lomalla olemme yrittäneet säästää itseämme uutisvirran jatkuvalta seuraamiselta ja Ranskan vaalitkin olivat jo melkein unohtuneet. Presidenttivaalien toinen kierros näkyy katukuvassa todella vähän. Yhdet ainoakaiset vaalijulisteet ovat sattuneet kohdallemme.

Kukkatorin jälkeen ostimme kännykän kautta liput kiertoajelulle. Siispä "Hop on ja hop off" eli hyppäsimme kiertoajelubussiin, joka kaarteli vajaan kahden tunnin ajan sekä ydinkeskustassa että kauempana Villefrance-sur-Mer-kaupungissa ja sen satamassa asti. Satama on yksi syvimmistä Välimeren luonnonsatamista - syvyyttä on aina 95 metriin saakka. Koko tätä tavattoman kaunista merenranta-aluetta, jossa Nizzakin on, kutsutaan Ranskan Rivieraksi. Istuimme bussin toisessa kerroksessa, aivan edessä, joten näkymät olivat huikeat. Kadut puolestaan olivat ajoittain kapeita ja tiukkoja mutkia täynnä. Välillä näytti, että bussi väistämättä osuu taloihin, parkkeerattuihin autoihin tai huolimattomiin jalankulkjoihin, mutta niin vain kuski tiesi, mitä teki. Onneksi meillä etuosassa olleilla oli sekä päällä että sivussa suojapleksit. Välillä eksoottisten puiden oksat ja lehvästöt räpsähtelivät pleksejä päin ja taaempana istuvat taisivat saada pikkuiset poskisivallukset viuhtovista oksista.

Kiertoajelun selostuskieli oli englanti ja reitille mahtui runsaasti nähtävyysiä. Museoita, historiallisia rakennuksia ja hotelleja, kirkkoja, puistoja, bulevardeja, uskomattomia villoja ja palatseja, joissa on aikanaan asustellut merkkihenkilöitä ja jotka ovat  vastaanottaneet vip-vieraita aina Chaplinia, Louis Armstrongia, Beatlesiä ja Elton Johnia myöten. Elton Johnilla on tällä edelleenkin "kesämökki". Ohitimme matkalla myös kauniilla näköalapaikalla sijaitsevan Grace Kellyn muistomerkin. Monacohan nimittäin myös sijaitsee tässä ihan samoilla kulmilla.

Koska valokuvanäyttelyt kiinostavat meitä, vierailimme tänään myös Studio Harcoutin "The Art of Light" -valokuvanäyttelyssä. Vuonna 1934 perustettu studio on tunnettu erityisesti eleganteista musta-valkokuvista ja tyylikkäästä valonkäytöstä. Tämän kertainen näyttely keskittyi nimenomaan valoon. Esillä oli erityisesti filmitähtien muotokuvia vuosikymmenten takaa tähän päivään asti. Studion asiakkaina on aina ollut filmitähtien lisäksi taiteilijoita, poliitikkoja, valokuvaajia, taidemaalareita, tanssijoita - eri taiteenalojen ammattilaisia ja kuuluisuuksia. Entisajan glamour henki kuvista, riippumatta siitä, millä vuosikymmenellä ne oli otettu. Katseet vangitsevat, kun juuri oikeanlainen valo heijastuu silmistä. Jokainen ripsi ja hiuskiehkura erottuu ja kuvattavat suorastaan hehkuvat.

Olihan siellä myös kuvat tämän päivän super julkkiksista. Miten ihmeessä olivatkaan saaneet houkuteltua tuon tason tähtiä mukaan...?!

Kahden Nizza-päivän aikana olemme kävelleet enemmän kuin jalat olisivat sallineet. Askeleita ja kilometrejä karttuu aivan varkain, kun on paljon nähtävää, ihasteltavaa ja aina on kurkattava vielä yhden kulman taakse tai tallustettava vielä yksi kortteli, josko löytyisi vielä mukavampi ruokapaikka. Tänään kävimme välillä hotellilla huilaamassa ja lähdimme vasta illemmalla haeskelemaan ruokapaikkaa. Iltaisin päivällä tutuiksi tulleet paikat näyttävät aivan erilaisilta ja taas tulee pistettyä töppöstä toisen eteen, kun ihasteltavaa löytyy aina vaan. Esimerkiksi pylväiden päädyissä olevat patsaat näyttivät tänään iltavalaistuksessaan aika veikeiltä ja täysin erilaisilta kuin eilen päivänvalossa.

Nyt bonne nuit eli päätä pehmoiseen tyynyyn! Huomenna on vielä yksi kokonainen pävä aikaa ihastella Ranskan Rivieraa merimaisemineen!