Elämän valot ja varjot ovat kulkeneet limittäin. On pitkä aika edellisestä päivityksestä, joten mielessä liikkuu, mistä alkaisin ja mitä kertoisin. Elämä on suonut paljon ilon hetkiä, mutta myös surua. Rouvan vanhemmat nukkuivat pois samana päivänä 15.3.2026. Liki 70 vuotta kestänyt yhteinen elämä päättyi heidän toisistaan tietämättä samana päivänä saman vuorokauden aikana. Hoivakodissa, eri huoneissa. Yhteisen polun päättyminen tällä tavoin on tuonut kaikkien asian kuulleiden huulille kysymyksen, miten tämä on mahdollista. Emme voi elämässämme kaikkea selittää emmekä ymmärtää - eikä tarvitsekaan. Ikiuni toi molemmille rauhan kivuista ja sairauksista. Hautajaispäivä oli aurinkoinen, muistotilaisuus valoisa ja kaikki meni juuri niin kuin oli tarkoituskin.
Muutama viikko ennen vanhempien poismenoa olimme varanneet pitkästä aikaa etelän loma. Rouvaa alkoivat paukkupakkaset jossakin kohtaa kismittää, joten nettisurffailujen päätteeksi varasimme loman Fuerteventuraan Kanariansaarille. Oli kumpaisellekin ensimmäinen kerta tuossa kohteessa. Osittain sen vuoksi, että ns. turistikohteet eivät ole olleet matkatoivelistalla ykkösenä, mutta kylläpä taas omat ennakkoluulot osoittautuvat hassuiksi ja tulivat kumotuiksi. Koska rouva rakastaa merta, hotelli valikoitui aivan meren tuntumasta. Isolta terassilta olisi melkein voinut hypätä mereen. Välissä oli vain hotelli puutarhaa kaistale ja hiljainen kävelybulevardi. Oli kaunista! Ja aikamoinen kontrasti säätilassa, kun lähdimme Helsinki-Vantaalta ja lähestyimme Fuerteventuraa.
Fuerteventuran saari on tulivuoriperäinen ja maisemat sen myötä karuja, mutta myös vaihtelevia. Vehreyttä oli lähinnä kaupungeissa tai hotellien ympärillä, muutoin maasto on tumman laavahiekan ja -kivien peitossa. Tarajalejon kylä oli rauhallinen ja koska loma ajoittui pääsiäiseen, kylä heräsi eloon vasta, kun juhlapyhät olivat ohi. Paikalliset tai mantereelta tulleet parkkeerasivat matkailuautonsa ja -vaununsa rantojen poukamiin, viettivät siellä pääsiäisen ajoneuvot vieretysten ja katosivat pääsiäisen jälkeen.
Yhtenä päivänä osallistuimme kiertoajelulle ja vierailimme mm. Aloe Vera -maatilalla, jossa oli mahdollisuus saada oppia tuotteiden valmistuksesta ja niiden eri käyttötarkoituksista sekä shoppailla ja käyskennellä viljelysten tuntumassa. Aloe Veraa sai testata suoraan kasvista iholle, mutta syödä ei kuulemma saa! Tulee enemmän kuin vatsanpuruja. Samalla kiertoajelulle nousimme myös korkealle näköalapaikalle ja karusta maisemasta huolimatta näkymät olivat upeat. Ajuy-kylässä puolestaan vierailimme mahtavan kokoisessa luolastossa.
Vuokrasimme pariksi päiväksi auton ja täytyy sanoa, että kerrankin oli auton vuokraaminen helppoa. Hotellimme aulassa oli Avis-automaattiapparaatti erittäin selkeine toimintoineen. Seuraavana aamuna Avis-hemmo saapui respaan, teimme paperit, hän luovutti avaimet ja kysyttäessä muisti vielä kertoa senkin, mistä auto löytyy. Tiet olivat hyvässä kunnossa, ei routaongelma vaivaa. Kuski ajoi taitavasti ja kahden päivän aikana kiersimme melkein koko saaren. Oli vähällä, ettemme hurauttaneet lauttaan ja vielä seuraavalle Lanzaroten saarellekin. Hienoa oli nähdä myös uskomattomat hiekkadyynit. Maisema muuttui täysin ja hiekkadyynejä näkyi silmänkantamattomiin. Hiekka oli jännää - ei upottanut ollenkaan jalan alla. Eriskummallista on se, että hiekka on kauan sitten tuotu varta vasten Afrikasta, jotta Fuerteventuraan on saatu hiekkarantoja. Tänä päivänä nuo rannat ovat surffareiden suosiossa. Hiekkaa kantautuu Kanariansaarille myös tuulen mukana Afrikan puolelta ja sen saimme todistaa itsekin ensimmäisinä lomapäivinä. Hiekkaa oli joka paikassa. Autoreissullamme tutustuimme myös suolakaivokseen. Suolan ja Aloe Veran tuottaminen ovat Fuerteventuran perinteisiä elinkeinoja. Ja maaoravat kuulemma suorastaan maanvaiva.
Yhtenä iltana iltakävelyn aikaan todistimme kaunista näkymää, kun kuu nousi vauhdilla vuoren takaa. Oli aika uljas luonnon näytös. Harvemmin pääsee todistamaan kuun nousemista.
Oli ihana loma, joka tuli oikeaan paikkaan. Lämpö ja työarjesta irtaantuminen toviksi tekivät hyvää. Kannatti kaataa omia ennakkoluulojaan. Saattaa olla, että myös muut Kanariansaaret tulee tulevaisuudessa kierrettyä. Viimeisenä lomapäivänä sanoimme kotirannoille ja hotellin kisuille heipat. Piccolo-kisu ei paljon viiksiään väräyttänyt.
Mitäs muuta elämässä? No, loman lisäksi muutakin valoa runsaasti. Tanssiparketeilla on tullut menestystä ja luokkanousut osittain jo tulleet ja ihan pian tuloillaan. Viimeksi kävimme Kuopiossa pokkaamassa mitalit kaulaan.
Onhan tämä elämä välillä juhlaakin. Ja ystäviä. Ja jätskiä, ilmapalloja ja musiikkia. Vappuaattona lähdimme ex tempore Ravintola Piiloon. Tai ei ihan ex tempore, koska paikan ihana Leila laittoi viestin rouvalle eli "Verappelsiinille" ja kertoi, että nyt olisi lempparijäätelöä tiskissä tarjolla. Ja kun luottoartisti Visa Luttinen oli musisoimassa, niin sinnepä matka! Nam, nam - veriappelsiinigelatoa lähti vielä kotiinkin mukaan. Vappupäivänä puolestaan saimme rakkaat ystävät seuraksemme ravintola Töölöön vappubrunssille. Ja kas - kukas se siellä olikaan lauteilla? Sama mies kuin edellisenä päivänä. Ja sama ystäväkin kuin edellisenä päivänä. Artistikin riehaantui rokkaamaan myös parketin puolella.
Matkalla Kuopion kisoihin kävimme tsemppihalaamassa Sanna Hennon, jolla on käynnissä aivan uskomaton projekti. Hän tanssii halki Suomen. Aikataulu on järkevä lepopäivineen, mutta ei voi kuin kunnioittaa ihmistä, joka tekee eikä meinaa. Hänen matkakuulumisiaan on mukava seurata. Puoliso Erik Hento on huoltojoukoissa. Toivotaan lujasti, että Sannan kroppa kestää ja tanssi vie Utsjoelle asti!
Kevät! Sinivuokot kukkivat ja valkovuokot ovat jo lähes kukkineet. Täällä etelän metsissä valkovuokkomeret ovat näyttävä näky. Vielä odotellaan tovi lämpimämpiä kelejä. Josko sitten jo mopedin selkään. Menopeli odottelee pihassa peiton alla.
