Pikkuisen hetken oli lunta maassa ja luonto valoa hohtava. Seuraavana päivä sade sulatti kauneuden pois. Harmaa pilvimassa pysyy paikoillaan ja pientä tihkua vihmoo enemmän ja vähemmän. Lähimaastoissa oli kiva ulkoilla, kun hanki kimmelsi. Tosin huisan liukasta on kaikkialla ja varoen saa laittaa töppöstä toisen eteen.
Vietimme sunnuntain 22. joulukuuta rakkaiden ystävien kanssa jouluajelulla ja erilaisissa joulukohteissa. Vettä satoi ja sen myötä oli viileää, mutta se ei tunnelmaa latistanut. Ensimmäiseksi kävimme Ekkullan kahvilassa pyörähtämässä ja toteamassa, että emme jää jonottamaan. Kaunis ja soma paikka, mutta yksinkertaisesti liian vähän pöytäpaikkoja talviaikaan. Täytyy poiketa kesällä, kun terassikin on auki. Yksi kohteistamme oli Vuorikosken mylly Lohjalla. Idyllisen kaunis ja jouluinen paikka, mutta vanha puinen rakennus oli sisältä turkasen kylmä! Joimme lämpimiksemme kahvit, mutta myyntipöydät jäivät vähemmälle huomiolle. Oli pakko päästä auton lämpöön! Jouluajelimme myös vireään Karkkilaan, jonne sateesta huolimatta oli pystytetty joulumarkkinat ja vieri vieressä olevissa myyntikojuissa kaupattiin käsitöitä, ruokaa, karkkia, kynttilää, vaatetta, kukkaa ja kaikkea mahdollista, mitä kuvitella saattaa. Tapahtuma oli iso ja onneksi Aki Kaurismäen luotsaaman Kino Laikan rakennus kaikkinensa oli myös osallisena markkinameiningeissä. Kiertelimme pääasiassa sisätiloissa ja saimme syödäksemme kyläravintola Kannossa. On muuten hyvät pizzat! Meidän ihanat ystävät kutsuivat retkipäivän päätteeksi kahvittelemaan ja pöytään kannettiin jotakuinkin sen seitsemään sorttia kakkua ja muuta hyvää. Pidimme myös erimakuisten, juuri ostettujen fudgejen, maistelutestin. Ainakin sokerihumala oli taattu!
Tampereelle lähdimme aatonaattona ex tempore. Pikaisesti saimme sovittua myös lounastreffit ystävättären kanssa ja se lounastelu kestikin sitten melkein kolme tuntia! Ihan meinasi hoppu tulla, jotta ehdimme Tallipihan tunnelmiin. Oli mukavaa, että Tallipiha oli auki vielä niin liki joulua ja väki kojuillansa täydessä touhussa. Turisteja ja meitä lähimatkailijoita riitti puoteihin ja kahviloihin. Pikku ihmisille oli poniajelua ja aasiakin pääsimme tuijottamaan silmästä silmään. Tallipihan puitteissa jouluinen tunnelma pääsee oikeuksiinsa.
Tallipihan lähellä, mäen päällä on Milavida-museo. Kiipesimme ja luikastelimme vielä sinnekin. Puistossa kuului melodista musiikkia, kilinää, tuulen suhinaa ja sinne tänne oli ilmestynyt valoisia metsän eläimiä.
Tampereen joulutori vetää vertoja Euroopan saman kokoluokan toreille. Joulutori oli sulkeutunut jo päivää ennen, mutta useita kojuja oli vielä auki ja koko torialue oli koristeltu kauniisti erilaisilla jouluvaloilla ja koristeilla. Kompaktin kokoinen tori punaisine myyntikojuinen oli sympaattinen ainakin nyt, kun ihmispaljoutta ei ollut juurikaan. Mukaamme lähti ohrapiirakoita, sultsinoita ja ahvenkukko. Ja Tallipihan suklaapuodista tietysti myös muutama nyssykkä suklaata.
Lähimatkailua harrastimme vielä joulupäivänäkin. Ulkoilemaan piti päästä liukkaudesta huolimatta, joten suuntasimme Helsingin keskustan sulaneille jalkakäytäville. Turisteja oli paljon liikkeellä ja totesimme, että luminen Helsinki olisi heille varmasti mieluisampi elämys. Keskustaan on satsattu paljon jouluvaloja jo laajemmallekin alueelle kuin Aleksille, mutta turistien kannalta harmillista, että melkein kaikki liikkeet olivat kiinni. Yritimme mennä Kappeliin kahville, mutta jotakuinkin ainoana auki olevana kahvilana se oli pullollaan ihmisiä ja kaikki pöydät varattuja. Suuntasimme kahville Munkkiniemen Cafe Tarinaan. Sitä ennen bongasimme kuitenkin Stockmannin jouluikkunan ja jättisuuren nallekarhun. Meistä toinenhan rakastaa nalleja. :)
Vastoinkäymisten jälkeen elämä alkaa palautua uomiinsa. Toivomme kovasti, että tilanne sellaisena myös jatkuu. Arkisena, tasaisena ja onnellisena. Näin joulun aikaan on rauhoituttu, tavattu ystäviä ja pysähdytty olemaan kiitollisia.
